tiistai 11. syyskuuta 2018

Vantaan mennyt identiteetti

Viime vuonna Kalevauva lauloi hauskassa Vantaa-kappaleessaan kaupungista ilman identiteettiä. Kappaleen sanat peilaavat varmasti pitkälle monen nykyisen vantaalaisen näkemystä kaupungistaan. Vantaa täyttää vuonna 2024 kaupunkina 50 vuotta. Asumme siis nuoressa kaupungissa, muttemme ehkä täysin ”nuorten ihmisten kaupungissa”, kuten Vantaan 1990-luvun sloganissa sanottiin.

Vantaan kasvu alkoi toisen maailmansodan jälkeen ja kasvu kiihtyi erityisesti 1960- ja 1970-luvuilla. Sen jälkeen tänne on muuttanut paljon uusia asukkaita. Uusien asukkaiden kotiseutu on ollut jossakin aivan muualla, eikä uudesta kotikaupungista ole aluksi välttämättä tiedetty muuta kuin sinne juuri pystytetty kerrostaloalue. Onko siis ihme, että kaupunki on tuntunut identiteetittömältä?

Tietenkään kaupungin alue ei kuitenkaan ole vain 50 vuotta vanha. Täällä on asuttu ja melskattu jo kauan ennen sitä. Meillä on vaan paljon työnsarkaa levittää tietoa menneisyydestä kaupunkilaisille. Parasta aikaa on kasvamassa uusia sukupolvia vantaalaisia, jotka ovat syntyneet täällä ja varmasti löytävät jonkinlaisen vantaalaisen identiteetin. Heille pitää myös saada kerrottua kaupungin menneistä vaiheista. Tämän työn näen erittäin tärkeänä itselleni työskennellessäni täällä museolla arkeologina.

Muinaispuistopäivä Jokiniemessä kiinnosti alueen asukkaita, jotka saivat oppia oman asuinalueensa menneisyydestä. Kuva: Riina Koivisto.

Kaupungin menneisyyden tunnetuksi tekemiseen on monia keinoja. Yksi erittäin tärkeä on mielestäni koululaisesitelmät. Olen jo useamman vuoden ajan kierrellyt vantaalaisia alakouluja ja kertonut oppilaille kaupungin historiallisista vaiheista. On hauska huomata miten innoissaan oppilaat ovat ymmärtäessään, kuinka paljon täälläkin on merkkejä menneisyydestä ihan arkipäivässäkin. Teen myös paljon töitä aikuisten kanssa, joille pidän erityisesti opastuksia ja luentoja. Usein hekin innostuvat, kun kuulevat mitä kaikkea heidän omassa lähiympäristössä on aikoinaan tapahtunut. Kyllä oman alueen historia kiinnostaa aivan selkeästi!

Toinen hyvä tapa tuoda esille kaupungin historiaa on pystyttää tärkeille tapahtumapaikoille opastauluja tai esittää sitä esimerkiksi julkisen taiteen keinoin. Tätä ollaan kaupungissa tekemässä yhä enenevin määrin. Asioista puhutaan paljon suunnittelupöydällä ja jonkun verran on jo toteutettukin. Esimerkiksi Martinlaakson lähettyvillä olevalla Lillaksen keskiaikaisella tonttimaalla on kyltit kertomassa kaupunginmuseon tekemistä kaivauksista paikalla. Tässä päästään jo käsiksi kaupungin vanhempaan kerrostumaan, eli keskiaikaan. Keskiaikaan liittyy myös ensimmäinen maininta Vantaan alueesta historiallisissa lähteissä. Sen mukaan kaupunki täyttäisi tänä vuonna jo 687 vuotta.

Vielä paljon varhaisempiin kerroksiinkin voi törmätä monin eri puolin Vantaata. Tällä on asuttu jo useita tuhansia vuosia sitten kivikaudella. Vantaan alue nousi veden alta noin 10 000 vuotta sitten, jonka jälkeen tänne oli mahdollista muuttaa ensimmäisen kerran. Jokiniemeen on laajalle kivikautiselle asuinpaikalle rakennettu Muinaispuisto, jossa voi tarkastella paikan kivikautista menneisyyttä. Myyrmäessä kivikautinen menneisyys on jo vahvasti esillä alueen paikannimistössä. Sinne on myös suunnitteilla laajempi kokonaistaideteos aiheeseen liittyen.

Vanha hirttopaikka merkitty 1700-luvun karttaan. Paikka sijaitsee nykyään lähellä Tuusulantietä, johon suunnitellaan uutta työpaikkarakentamista. Kartta: Kansallisarkisto.

Vantaan alueelta tehty varhaisin ajoitus on kivikaudelta ja menee todistetusti noin 9450 vuoden päähän. Pitäisikö sittenkin pitää Vantaa 9450 juhlat? No, kuten näkyy, historiassa on paljon kerroksellisuutta. 10 000 vuotta on hirvittävän pitkä aika ja siinä on ehtinyt tapahtua todella paljon. Se tuo paljon mahdollisuuksia. Kun ei ole tarjota merinäköalaa, miksi ei myydä asukkaille asuntoja muinaismeren rannalta. Ja mitä kaikkea saisikaan irti, kun rakennetaan uutta Lapinkylän pysäkkiä lähelle kivikautista asuinpaikkaa, jossa on syöty toisia ihmisiä. Pystytetäänkö sinne Kannibaalinpuisto? Entä uudet työpaikkarakennukset lähelle vanhaa hirttopaikkaa? Toisiko tämä karmiva menneisyys lisäarvoa tylsään toimistotilaan?

Andreas Koivisto

Ei kommentteja: