Valokuvaa Vantaa
-kierrosten idea lähti kaupunginmuseon #ThrowbackVantaa -näyttelyn
tapahtumasuunnittelusta. Näyttelyn ”päähenkilö” kotiseutuneuvos Lauri Leppänen
muutti Vantaalle ja toimi Veromiehen koulussa opettajana, kun sai tehtävän toteuttaa Vantaalle kotiseutukuvasto yhdessä opettajakollegansa Viljo
Holopaisen kanssa. Miehet pyöräilivät 1950-luvulta lähtien ympäri Vantaata
ottaen valokuvia vantaalaisista rakennuksista ja ympäristöistä. Leppänen totesi: ”Valokuvaaminen auttoi minua juurtumaan Vantaalle”. Tämä on myös Valokuvaa Vantaa -kierrosten taka-ajatus.
Vaikka pääasiassa niillä keskitytäänkin oppimaan valokuvaamisesta.
Valokuvaa Vantaa -kierroksia on
tehty Tikkurilassa, Myyrmäessä, Korsossa, Helsingin pitäjän kirkonkylässä,
Hakunilassa, Aviapoliksessa ja Vantaankoskella. Tämä vuoden viimeinen kierros
järjestetään lauantaina 27.10. kello 13:30-15:00. Virallisten kaupunginosarajausten
mukaan kierros kierretään Koivukylän, Rekolan ja Asolan kaupunginosissa. Kierrokset ovat herättäneet paljon mielenkiintoa niin kaupungin historiaa kuin sen tallentamista kohtaan. Kierroksilla otettuja valokuvia voi mielellään lähettää valokuvaaja Antti Yrjöselle.
![]() |
Valokuvaa Vantaa -kierroksia on tehty jo seitsemässä eri paikassa Vantaalla. Kuva: Antti Yrjönen/Vantaan kaupunginmuseo. |
Koivukylän
kierrokselle lähdetään Koivutorilta, Koivukylän kirjastolta. Paikka sijaitsee Koivutorin
ostoskeskuksessa. Rakennus edustaa 80-luvun postmodernismia, jonka leimaavia piirteitä ovat
julkisivujen punatiili, runsaat portaikot ja runsas detaljien käyttö.
Alkuperäiset suunnitteluideat ovat yhä hyvin hahmotettavissa rakennuksesta, vaikka muutostyöt
ovatkin muuttaneet kokonaisuutta jonkin verran. Koivutori täydentää
kaupunginosan alkuperäisen lähiösuunnitelman, jossa korostuu kevyen liikenteen reittien
merkitys, 1960-luvulta lähtöisin oleva kompaktikaupunki-ideologia sekä 1980-luvun postmodernismi. Koivutorilla on katsottu olevan
rakennustaiteellista arvoa sekä merkittävää kaupunkikuvallista arvoa. Vantaan
kaupunginmuseo on ehdottanut rakennuksen suojelua kaavaluonnoksessa vuonna
2013. Ainakin portaikko ja osa rakennuksen ja rakennelmien alkuperäisestä
arkkitehtuurista tulisi säilyttää.
![]() |
Koivutori on esimerkki kompaktikaupunki-ideologian yhdistymisestä 1980-luvun postmodernismiin. Kuva: Antti Yrjönen/Vantaan kaupunginmuseo. |
Koivutorin portaikon
ylätasanteelta siirrytään ylikululle, jonka jälkeen saavutaan Havukosken
kerrostaloalueelle. Havukoski on osa lähiörakentamisen historiaa ja rakennukset
edustavat varsin puhdaspiirteistä suomalaista rakentamistapaa 1970-luvulta.
Julkisivujen tehostevärit, levyt, detaljit ja vähäeleistyys kertovat oman
aikansa ihanteista. Alue on yhtenäinen, mistä syystä se on pääosin suojeltu
asemakaavalla. Suojelulla pyritään edistämään alueen alkuperäisen
kaupunkirakenteen, alueen yhtenäisyyden, arkkitehtuurin ja alueen luonteen
säilymistä korjaustenkin edessä. Yleiskaava 2020 -hankkeen yhteydessä
suojelurajausta kuitenkin tarkennetaan käsittämään vain erityisen arvokkaat
kohteet ja niiden lähikorttelit.
![]() |
Havukosken kerrostaloalue rakenteilla vuonna 1973. Kuvassa Paimenenkatu 1. Kuva: Vantaan kaupunginmuseo. |
Lounaaseen kävellessä saavutaan Koivukylänväylälle ja virallisesti Koivukylän kaupunginosaan. Täältä, aivan
kaupunginosan reunoilta, on tehty muinaisjäännöslöydöksiä. Jo 1930-luvulla
löydettiin Storskogenin varhaiskampakeraaminen asuinpaikka, joka sijaitsee
nykyisen Haavikkotien molemmin puolin. Tien länsipuolella sijaitsee nykyään omakotitaloalue ja itäpuolella alueen kohdalla on sekä
Rantapuisto että Jalavapuisto. Toinen muinaisjäännös, kivikautinen asuinpaikka,
on löytynyt Koivukylänväylän ja
Asolanväylän risteyksestä heinäkuussa 2018 tehdyssä inventoinnissa. Paikalla on mäntyä kasvava hiekka- tai soraharjun
jäänne ja asutus on todennäköisesti kattanut koko mäkialueen.
Edetessä Asolanväylää takaisin kohti pohjoista, tullaan vanhalle rintamamiestaloalueelle Asolaan. Asola on malliesimerkki
talkoilla rakennetusta rintamamieskylästä. Kaupunginosan synnyn ja asuttamisen
historia ulottuu sodanjälkeiseen siirtolaisten ja rintamamiesten asuttamiseen
ja maahankintalakiin. Sotien jälkeen maatalousministeriön asutusasiainosasto eli ASO teki piirustukset taloihin, jotka rakennettiin tarvikkeiden puutteesta huolimatta hyvin ripeästi. Asuminen alueella alkoi heti vuoden 1947 syksyllä ja jo kesällä 1951 alueella oli toistasataa valmista rakennusta. Yksinkertaisiin asumuksiin ei kuulunut nykajan mukavuuksia, kuten vesijohtoa tai sisävessaa - ei aina edes keskuslämmitystä. Rakennusaikana
alueen nimi oli Kyrkoby, mutta se vaihtui pian asukkaiden tahdosta Asolaksi.
Alkuperäinen omakotitalokanta on säilynyt harvinaisen hyvin, mutta tonttien
jakaminen on tiivistänyt aluetta huomattavasti, jonka myötä myös alkuperäinen metsäluonto on
lähes hävinnyt.
![]() |
Omakotitalo Asolassa vuonna 1955 tai 1956. Kuva: Vantaan kaupunginmuseo. |
Eteenpäin pohjoiseen
kävellessä saavutaan vanhalle Rekolan kartanolle, joka kylläkin sijaitsee
nykyään virallisesti Asolan kaupunginosassa. Alueen tarina juontaa vuoteen
1401, jolloin Anders Räckhals, Hans Madelin ja Michel Rederwijn lahjoittivat
Helsingin pitäjän kirkolle maata taatakseen kuoleman jälkeiset sielunmessut itselleen
ja perheilleen. Alue jaettiin vuonna 1776 isossa jaossa Övre Räckhalsiin
(Rekola) ja Nedre Räckhalsiin (Hiekkaharju). Vuonna 1880 tilan vuokralainen
Alexander Kavaleff rakennutti päärakennuksen Rekolan juna-aseman länsipuolelle.
Tila oli vielä 1800-luvun lopulla merkittävä, mutta nykyisin sen loppuvaiheista
ei ole tarkkaa tietoa.
![]() |
Rekolan kartano vuonna 1956. Kuva: Lauri Leppänen ja Viljo Holopainen/Vantaan kaupunginmuseo. |
Vuonna 1906 Kirkkoneuvosto
myi tilasta viisi hehtaaria epilepsiayhdistykselle, joka muutti alueelle 1909.
Samalla vuokralainen Karl Oskar Olenius jatkoi maanviljelystä ja rakennutti
nykyisen jugend-tyylisen päärakennuksen vuonna 1901 sekä navetan vuonna 1907.
Epileptikkoyhdistys rakennutti tilalle pienen villan vuonna 1910, mutta yhdistyksen
toiminta päättyi vuonna 1918, ja seurakunta osti alueen takaisin. 1900-luvun
aikana päärakennuksessa toimi venäläisten emigranttien vanhainkoti,
Tikkurilasta siirretty lastenkoti, vuodesta 1937 Valtion Tikkurilan
maatalouskoelaitos, kansakoulu ja seurakunnan käytössä kirkkona ja
diakoniatyössä aina 1969 saakka. Nykyisin rakennus toimii SPR:n turvatalona.