torstai 22. marraskuuta 2018

Lelujen yö museolla Pepe-apinan kanssa


Oletko miettinyt, mitä lelut tekevät öisin, kun olet nukkumassa?

Entä mitä tapahtuu museossa, kun valot on sammutettu ja ovet lukittu yöksi? Siitä otettiin selvää, kun rohkeita leluja tuotiin museolla asuvan, 1970-luvulla syntyneen Pepe-pehmoapinan luo seikkailemaan lokakuun viimeisenä viikonloppuna. 

Pepe sai vieraakseen myös useita ennen tuntemattomia sukulaisiaan!

Leluja sai tuoda museolle torstaina ja perjantaina museon aukioloaikana. Ikähaitari lelujen omistajilla vaihteli kahdesta vuodesta noin 70-vuotiaisiin. Itse vierailevat lelut olivat samoin iältään parivuotiaasta lähes seniori-ikäisiin. Joukossa oli paljon eri eläinkuntien edustajia, nalleja, satu- ja sarjakuvahahmoja sekä viimevuosina syntyneitä uudenlajisia, isosilmäisiä pehmoja.


Eräästä yökyläläisestä kerrottiin, että hän pitää paljon vanhoista rakennuksista. Siksi Vantaan kaupunginmuseo, Tikkurilan vanha asema olikin hänelle erityisen mieluisa ja mielenkiintoinen yökyläpaikka

Pepe oli ottamassa vieraita vastaan ja samalla jokaiselle lelulle täytettiin oma tunnistekortti. Siihen omistaja piirsi muotokuvan lelustaan ja kirjoitti ylös tärkeitä tietoja lelun hoidosta, esimerkiksi jos hän tykkää nukkua erityisen pehmeässä paikassa, jonkun kaverin vieressä tai laput silmillä ja ketä pitää mielellään silitellä mahdollisimman paljon. Näin Pepe osasi järjestää kullekin lelulle sopivaa tekemistä vierailun ajaksi. Erityisiksi lelujen lempiasioiksi kirjattiin muun muassa haliminen, pusut, leikkiminen, matkustaminen, sisällä lenkkeily, liila väri sekä tykätyt herkut kuten makaroni, jäätelö, lankamadot, banaanit ja juusto. Lupa annettiin esimerkiksi poikkeuksellisesti iltapalakeksien napostelulle, jos Pepekin sai syödä niitä.

Leluilla oli hyvin selkeitä ja inhimillisiä mielipiteitä myös siitä mistä he eivät pitäneet. Kiusaaminen tai yksin jääminen, roskaaminen, lumipalloilla heittely, tylsyys, möröt tai riitely oli monilla epämielekkäiden asioiden listalla. Tältä listalta löytyi myös vähän tarkemminkin eriteltyjä asioita kuten korppikotkat, kasvissyöjädinosaurukset, HIFK tai paistinpannulla keitetty puuro. Suurin osa yövieraista ei pitänyt myöskään vedestä, niinpä iltasuihkut jätettiin itsestään selvästi pois ohjelmasta. 

Tämä Nalle on asunut aikoinaan museorakennuksessa, Tikkurilan vanhalla asemalla yhdeksän vuoden ajan.  Nyt oli nostalgista päästä istuskelemaan entisen kodin ikkunalle.

Museon Pepellä on jo useamman vuoden kokemus museotyöstä, joten hänen vieraakseen oli turvallista tulla. Hänen kanssaan pehmojen ja muidenkin lelujen oli mukava liikkua niin näyttelyssä, toimistossa kuin kokoelmatiloissakin. Pepe kuuli myös jonkun kuiskauksen, että koska lelun yövierailu meni niin hyvin, niin omistaja itsekin uskaltaa kokeilla yökylään menemistä.

Vierailun aikana oli kamera mukana koko ajan, joten kuviin ikuistettiin kaverikuvia ja tunnelmia muistoiksi. Sitten samalla kun yökyläiset haettiin kotiin, kotiväelle näytettiin kuvia yöllisistä seikkaluista. Näitä kuvia voi käydä katsomassa lisää osoitteesta
https://www.flickr.com/photos/92469004@N04/albums/72157672886551987

Yökyläily museossa oli niin kivaa, että Pepe kutsuu kavereita yökylään toistekin!
Kiitos kun kävitte! Aappa, Aarak, Ananas, Apina Taru, Apsi Apina, Auto, Ariel, Barbapupu, Fifi, Glamour, Hedvig, Na, Nalle, Miia, Mursu, Mönkä, Kaakao, Kaaleppi, Kappu, Lamba, Lenni, Iinu, Läpsy, Tipi, Långben, Pepi, Pii, Pikku-Nalle, Plopsy, Putte, Rege, Rekku, Repe-koira, Rotuska, Sanni, Siiri Hiiri, Tyrannosaurus Rex ja Vihertassu. 


Museon kokoelmatilojen hyllyistä löytyi monenlaista kiinnostavaa.

Kuunneltiinkohan kokoelmatiloissa yöradiota?



Teksti: Marjo Eerikäinen
Kuvat: VKM

maanantai 5. marraskuuta 2018

Svenska veckan ja Vantaan ruotsalaisuus

Tällä viikolla vietetään jälleen Svenska veckan -viikkoa, jonka aikana on ympäri maatamme tarjolla monenlaisia kulttuuritapahtumia ruotsiksi. Svenska veckan on 2000-luvun juttu, sillä viikkoa on vietetty ensimmäisen kerran syksyllä 2000. Ruotsalaisuudella on kuitenkin hyvin pitkät perinteet, sillä tänne nykyisen Vantaan alueelle saapui ruotsalaissiirtolaisia jo satoja vuosia sitten keskiajalla.

"Svenskarnes inflyttning". Taru ruotsalaisten saapumisesta Suomen alueelle Svenska litteratursällskapetin ja V.E.V Wessmanin vuonna 1928 julkaisemana. Teos on osa laajaa suomenruotsalaisten alueiden perintöä käsittelevää kirjasarjaa nimeltä Finlands svenska folkdiktning.

Tarkkaa ajankohtaa tai syytä ruotsalaisten tulolle ei tiedetä. 1800-1900-lukujen vaihteessa V.E.V. Wessmanin Vantaalla (silloinen Helsingin maalaiskunta) keräämän perimätiedon mukaan syy oli tämä: Ennen aikaan oli käräjillä päätetty, että vanhemmat ihmiset laitetaan lämpimään veteen ja isketään suonta ja näin tapetaan. Eräänä kertana yksi käräjöitsijöistä palasi kotiin käräjiltä ja hänen luokseen tuli naishenkilö kyselemään kuinka vanhuksille kävisi. ”Niin kuin ennenkin, heidät tapetaan”, käräjöitsijä vastasi. ”Se oli huono päätös”, nainen sanoi ja lähti kuninkaan puheille. Tämä sanoi, että ei ole aikaa jutella naisen kanssa, mutta pyysi häntä tulemaan toiste uudelleen ja silloin hänen tuli tulla ei uutena ei eikä alempana, ei päivällä eikä yöllä, ei ratsastaen eikä kävellen. Nainen tuli sitten kun oli uusi syttyminen hämärässä illalla, tukien yhtä polveansa vuoheen. Kuninkaalle hän sanoi: ”On olemassa maa tuolla toisella puolella, lähetä heidät sinne ja anna mukaan vähän muonaa ja jotakin, jolla aloittaa.” Kuningas piti neuvoa hyvänä ja noudatti sitä. Sillä tavoin ruotsinkielinen väestö aloitti asumisen täällä maassa.

Oli syy ruotsalaisten saapumiselle mikä tahansa, he saapuivat tänne luultavasti 1200-1300-lukujen taitteessa. Omasta näkökulmastaan he saapuivat uudelle maalle ja siksi isoa osaa Suomen etelärannikkoa kutustaan edelleenkin nimellä Nyland, eli Uusimaa. Sekä Uudenmaan, että Helsingin kaupungin vaakunoissa näkyy edelleen ruotsalaissiirtolaisten vene, jolla he tulivat tänne veden yli.

Ruotsalaiset perustivat Uudellemaalle kyliä. Niitä löytyy edelleen Vantaaltakin runsaasti, kun kaupungissa liikkuu ja katselee ruotsinkielisiä paikannimiä. By- tai böle-päätteiset paikannimet ovat suurimmaksi osaksi ruotsalaissiirtolaisten perustamia kyliä. Usein kylän nimessä esiintyy jonkun varhaisen uudisasuttajan nimi, kuten Håkan, Simon tai Mårten. Miettikääpä vaikka paikannimiä Håkansböle (Hakunila), Simonsböle (Simonkylä) tai Mårtensby (esiintyy nykyään paremmin muodossa Mårtensdal, eli Martinlaakso).

Riikka Väisäsen kirjoittamassa Kolme kylää -teoksessa esitellään Vantaan kaupunginmuseon tekemiä arkeologisia tutkimuksia kolmella eri keskiaikaisella kyläkohteella.

Vantaan kaupunginmuseo on suorittanut arkeologisia kaivauksia usealla vanhalla kylätontilla ja löytänyt niissä paljon tietoa kylien arkielämästä. Kaivauksilla on löytynyt myös merkkejä ruotsalaissiirtolaisia edeltävistä suomea puhuvista hämäläisperäisistä asukkaista. Museon tutkimuksista voi lukea tarkemmin Riikka Väisäsen kirjoittamassa Kolme kylää -kirjassa, jota voi ostaa esimerkiksi Tikkurilan vanhan aseman pienestä museopuodista.

Vantaan Svenska veckan -ohjelmaan voi tutustua tarkemmin täältä:
https://svenskaveckan.fi/orter/vanda

Mikäli historia kiinnostaa on torstaina esimerkiksi tarjolla luento Stenkullabergets årtusenden – från mammutar till vår tid.

Andreas Koivisto