Museotäti rockhuumassa

Ensimmäiset haastattelut tehty! Hyvin on siis lähtenyt käyntiin tämä vantaalainen rokkiprojekti ja intoa tuntuu riittävän loputtomasti. En tiedä, missä vaiheessa työkaverit ja läheiset ihmiset kyllästyvät totaaliseen rokkiryöpytykseeni, mutta vielä ovat ainakin kestäneet.

Marin kanssa on ollut mukava tehdä haastatteluita ja ne ovat sujuneet helposti ja rennolla meiningillä. Kun toinen on mukana, haastattelua pystyy kuuntelemaan keskittyneemmin ja samalla voi paremmin valmistautua seuraaviin kysymyksiin. Tosin ei niissä yksin tehdyissä haastatteluissakaan mitään vikaa ole, hyvin nekin ovat onnistuneet ja jatkossa niillä tulee olemaan pääpaino. Nyt kuitenkin tämä parityöskentely on ollut piristävää vaihtelua normaaleihin dokumentointirutiineihin ja muutenkin näin aluksi se on ollut hyvä keino muokata neljäsivuinen, lähes 200 kysymyksen haastattelurunko toimivaksi.

Tosi kivaa aineistoa on tähän mennessä jo tullut. Haastatteluissa on noussut esiin monia mielenkiintoisia teemoja. Herkullisia tarinoita on paljastunut jokaiselta informantilta ja niitä on tullut sitten makusteltua mielessä haastattelun jo loputtua. Projektin työstäminen jatkuu tavallaan siis työajan jälkeenkin, ainakin vielä tässä vaiheessa osaksi siksi, koska se vaan on niin hauskaa.

Mari ja minä olemme aika hyvä kansatieteilijätiimi. Ideoita sinkoilee ja ne jalostuvat keskusteluissamme, joita käydään kahvipöydästä työmatkaliikennevälineisiin. On helpottavaa, ettei rocktutkijahurmosta tarvitse kokea yksin. Uusin hanketta koskeva suunnitelmamme liittyy Lasten ja nuorten kulttuuritalo Vernissassa toimivaan hienoon animaatioasemaan. Tarkoitus on, että Vantaan nuorisopalveluiden käsityöpajan nuoret tekevät animaatioelokuvan aiheesta "vantaalainen rokkari". Nuoret vastaavat nukkien, lavasteiden ja käsikirjoituksen teosta sekä animaation toteutuksesta. Elokuvan käsikirjoituksen pohjana käytetään yhtä valitsemaamme haastattelua, toki kyseisen rokkarin suostumuksella. Luulen, että tämä on aika hauska ja erilainen tapa tuoda esiin rockmusiikin vaikutusta yksilön elämänkulkuun.

Oikeastaan aina, kun otan puheeksi alkaneen rokkiprojektimme, saan paljon keskustelua ja muisteluksia aikaiseksi. Olenkin pyrkinyt tuomaan hanketta esille mahdollisimman aktiivisesti, sillä keskustelut herättävät yleensä aina jotakin uutta. Viime aikoina olen saanut huomata, kuinka monella kuuluisallakin bändillä on vantaalaistausta. Jostakin syystä kaikki rokkarit eivät tätä seikkaa liiemmin korosta. Yksi tämän hankkeen tavoite voisikin olla asenteen muuttaminen, vantaalaisen rockin kaapista tulo! Kun rocknäyttelymme vuonna 2014 avautuu, voi musiikin ammattilainen ääneen julistaa: "Olen rokkari ja Vantaalta. Ja olen ylpeä siitä!" :D

Anna

Rokkia Vantaalta!

Vantaan kaupunginmuseo on käynnistänyt laajan bänditoiminnan dokumentointityön. Aineistoa kerätään haastattelemalla vantaalaisia rockmusiikin ammattilaisia ja harrastajia sekä havainnoimalla musiikin tekemiseen ja kuuntelemiseen liittyviä tilanteita kuten bänditreenejä, keikkoja ja festareita. Ajallisesti dokumentoinnin pääpaino on nuoruudessa 1970-luvulta tähän päivään. Meitä kiinnostavat myös kaappien kätköihin hautautuneet bändikamat kuten valokuvat, videonauhat, demot, julisteet, bändipaidat. Jos olet miettinyt mitä tehdä omillasi, voit halutessasi lahjoittaa ne museolle, jossa nuoruusiän bändimuistosi varmasti säilyvät jälkipolvillekin. Tavaroita ja kuvia voidaan myös vain lainata ja ne palautetaan omistajalleen digitoimisen jälkeen. Dokumentointityössä avainasemassa on yhteistyö. Emme kuvitteleekaan pärjäävämme yksin (tai kaksin). Tarvitsemme apua, koska oma bänditietoutemme on suhteellisen vajavaista ja sekin parin vuosikymmenen takaa. Ennen kaikkea tarvitsemme vantaalaistaustaisia haastateltavia, joilla on oma bänditarina kerrottavanaan. Kokemukset voivat olla bändin laulajan, basistin, rumpalin, bändiläisen tyttö- tai poikaystävän, hengaajakaverin... Jokaisen näkökulma valottaa bänditoimintaa omalla tavallaan ja on osa suurempaa, vantaalaista rockmusiikin historiaa, jota dokumentointityön päätteeksi esitellään vuonna 2014 avautuvassa näyttelyssä.

Terveisin, Anna ja Mari

P.S. Auttaa voit myös vaikka kommentoimalla tätä blogia, jota tullaan jatkossa päivittämään projektin edetessä.

Lisätietoa: museoamanuenssi Anna Kangas, puh 09 8392 9193/ 050 302 4097 tai etunimi.sukunimi@vantaa.fi

Kuva: Vantaan kaupunginmuseon kuva-arkisto.

Designia kivikaudella ja nyt

Museon perusnäyttely Tarinamme Helsingestä Vantaaksi tulee hieman uudistumaan toukokuussa 2012. Vantaan alueen esihistoriasta kertovaa osuutta muokataan muotoilun suuntaan. Monta ahaa-elämystä on syntynyt, käsikirjoitus alkaa hahmottua ja näyttelyn "punainen lanka" vahvistua. Pohdinta liikkuu hyvän muotoilun merkityksessä ennen ja nyt. Toiminnallisesti kelvoton tekele on varmasti ollut yhtä harmittavaa ennen kuin on nytkin. Näyttely on osa World Design Capital Helsinki 2012 ohjelmistoa.

Jaana af Hällström

Mietteitä Lillaksen jälkitöiden ääreltä

Viime kesän Mårtensbyn Lillaksen kylätontin kaivausten jälkityöt ovat päässeet hyvään vauhtiin. Meitä on täällä museolla parhaimmillaan viisi ihmistä työskentelemässä kaivausaineiston parissa. Kostean kenttäkauden tunnelmat palautuvat hyvin mieleen avatessa mutaisia löytöpusseja ja katsoessa likaisia kaivauskarttoja. Kuitenkin mieli on hieman haikea kun tietää, että joutuu odottamaan ensi kesään asti ennen kuin pääsee uudelleen kentälle.

Kuvassa Lillaksen kumpare kauniina syyspäivänä 2011.

Haikeus kuitenkin katoaa nopeasti kun tarkastelee mitä kaikkea hienoa kesällä tulikaan löydettyä. Löytöpussien sisuksista paljastuu monenlaisia mielenkiintoisia löytöjä, kuten lasihelmiä, työkaluja, erilaisia hienoja keramiikan sirpaleita ja lasiastioiden palasia. Sokerina pohjalla meillä on kaivausten aikana löytynyt, kuparisekoitteinen oluttynnyrin kukkoaiheinen hana.

Isoimpia löytöjä olivat kaivauksilta museolle kuljetetut pari hirrenpätkää, jotka poistettiin tontilta löytyneestä kaivosta. Hirret puhdistettiin ja kuvattiin ennen kuin ne lähetettiin Itä-Suomen yliopistoon Joensuuhun vuosirengas-ajoitukseen (tai ammattitermein ilmaistuna dendrokronologista ajoitusta varten).


Lillaksen kaivo esiinkaivettuna.

Kaivosta ja muista yhteyksistä otetut maanäytteet ovat myös parasta aikaa analyysissa. Jännityksellä odotamme tuloksia, että mitä kaikkia eri kasvinosia niistä löytyykään ja onko niissä mitään yllätyksiä. Jokohan sieltä löytyisi esimerkiksi viikunansiemeniä?

Mutta vaikka jälkityöt ovat hyvässä vauhdissa, on töitä vielä paljon edessä ennen kuin raportti on valmis. Karttojen piirtäminen on vasta aluillaan ja sitä varten saadun uuden tietokoneohjelman opettelu vie aikaansa. Ensi vuoden alussa pitäisi kuitenkin kaikki olla valmiina ja sitten voimme vain odotella lumien sulamista, jotta pääsisimme jatkamaan tutkimuksia Mårtensbyssä.

Andreas Koivisto

Kuvat: Andreas Koivisto, Vantaan kaupunginmuseo.

ABC

Uusi mininäyttelymme kertoo Håkansbölen kartanon lasten koulunkäynnistä. Lukemaan oppiminen on varmasti aina yhtä hienoa, paikasta tai ajasta riippumatta - kirjojen maailma avautuu oppijalle. Muistatko sinä miltä lukemaan oppiminen tuntui tai missä se tapahtui? Mikä on ensimmäinen kirja, jonka luit?


Vantaan kaupunginmuseon löytää kirjojen maailmasta, Helsingin kirjamessuilta 27. - 31.10. Mika Waltari -lavan tuntumasta, Suomen Museoliiton osastolta. Tervetuloa!

Kuva: Håkansbölen kartanon Sanmarkien lapset 1900-luvun alussa. VKM.

Kesäpaikat

Museossa on avattu mininäyttely Kesäpaikat. Muistaakseni-blogi toivottaa lukijoilleen aurinkoisia kesämuistoja!



Pulikoimista Leppäkorven hiekkakuopalla 1953. Kuva: Viljo Immonen / VKM

"Tää ois kartanolta"

Håkansbölen kartano sijaitsee Hakunilassa, Vantaalla. Kartanon omisti sadan vuoden ajan Sanmarkien suku, kunnes Vantaan kaupunki osti sen vuonna 2005. Sanmarkien lapset leikkivät muun muassa Lillaböle nimisessä leikkimökissä, jonka kalusteita näet kuvissa. Lisää kartanon leluista ja leikeistä kerromme eilen avatussa mininäyttelyssä Kartano leikkipaikkana.

Vuosi 2011 on Vantaan kaupunginmuseolla omistettu lapsille ja leikeille. Toivomme kokoelmiimme aineistoa vantaalaisesta lapsuudesta: esineitä, kuvia, arkistomateriaalia. Lelut, muistot tai kuvat voivat olla miltä ajalta tahansa - vaikka tältä päivältä.

Vantaalainen, mitä sinä leikit? Kerro, ja osallistu keräykseen!

Kuvat: Pekka J. Heiskanen / VKM
Esineet: Vantaan kaupunginmuseon kokoelmat

Vantaalaista talvimuotia

Kuvissa on talvimuotia 1920-luvulta lähtien. Mikä asuista on mielestäsi paras? Äänestä suosikkiasi!

Kuvat: Vantaan kaupunginmuseon kuva-arkisto

Menneen talven lumia

Lunta on tullut tänäkin talvena taivaan täydeltä. Tilastoja on tutkittu ja lumen määrää on verrattu aiempien vuosien ennätyksiin. Kuvistamme päätellen Vantaalla on ollut korkeita hankia aiemminkin.

Lumeen liittyviä muistoja on myös kasoittain, niin kuluvalta kuin menneiltä talvilta. Jännititkö sinä lumimyrskyjen takia myöhästeleviä joululentoja viime vuonna? Muistatko miltä tuntui tehdä talven ensimmäinen lumiukko? Entä mistä löytyivät parhaimmat pulkkamäet?

Uusi mininäyttelymme Latua! esittelee kokoelmien hiihtovarusteita ja -kuvia. Esillä on kansallisharrastukseemme liittyviä asioita ajalta ennen teknisiä kerrastoja ja pitotarroja.



Kuvat: ylin Stig Bergström / VKM, keskimmäinen Viljo Immonen / VKM