keskiviikko 11. huhtikuuta 2012

Mari on tullut takaisin! :))))

Asiat menivät sitten juuri parhain päin ja saimme hakemamme: Museoviraston jakaman innovatiivisen avustuksen ja tätä kautta Marin vuodeksi. Nyt rock-hanke vierähtää todellakin eteenpäin!

Vielä muutama sananen kuluneesta talvesta. Haastatteluja on nyt tehty yhteensä toistakymmentä. Ne eivät enää jännitä, paitsi vuosien takaisten tuttujen kohtaamiset ehkä ihan vähän. Useammat ovat tulleet museolle, mutta olen myös jalkautunut mikin kanssa joillekin työpaikoille. Nyt kun haastattelutilanteet ovat saaneet rutiinia ja varmuutta, ne ovat alkaneet huomaamatta venyä. Nykyisin vähintään kaksi tuntia hurahtaa ihan tuosta vain, eikä ajankulua oikein huomaa. Eihän siinä mitään jos haastateltavalta vaan löytyy aikaa, mutta se litterointijälkityö ei enää olekaan ihan niin herkkua...

Erään haastattelun jälkeen jäin pohtimaan esiin tullutta näkökulmaa nuorisorokkiin oleellisesti kuuluvasta kapinallisuudesta ja bänditoiminnan omaehtoisuudesta. Onko rock vaarassa, kun siitäkin on tullut salonkikelpoista, vanhempien yli-innokkaasti kannustama harrastus, jonka treenaaminen aloitetaan yhä aikaisemmin maailmanvalloituspäämäärän siintäessä vahvasti myös vanhempien visioissa? Tämä on tietysti nyt kovinkin kärjistettyä pohdintaa, mutta kuten haastateltavani sanoi, rockiin kuuluu oleellisena osana kapina ja ikään kuin ajatus riskistä törmätä satasen vauhdissa seinää päin. Voiko tämä sama fiilis pysyä yllä äidin ja isin ohjatessa turvallista perheautoa? Kuinka tärkeää se fiilis on? Toisaalta nämä pohdinnat liittyvät tavallaan ihan omaan elämäänikin miettiessäni, että missä esimerkiksi menee raja, kun kannustan kuusivuotiasta poikaani aloittamaan kitaran soittoharrastuksen. Voiko tulevaisuuden mahdollisesta bänditoiminnasta vielä vihjaista vai onko se asia, minkä hän saa itse oivaltaa ja toteuttaa jos haluaa? Poika tuntuu olevan kuitenkin sen verran innoissaan, että pitänee kai laittaa kevään pääsykoepaperit vetämään musiikkiopistoon ja katsoa, miten käy. ;)

No oli miten oli, menneen talven lumet ovat ihan kohta sulaneet ja me kaksi museoamanuenssia, Anna ja Mari, suuntaamme katseemme kohti kesän rocktuulia. Saa nähdä, mitä me yhdessä vielä keksimme aiheen tiimoilta...

Eläköön innovatiivisuus!! :D

Anna