Valkokankaasta vasemmalle
Vantaan kaupunginmuseon draamaopastuksella Kino Hertaksen
persoonallinen paikannäyttäjä*) johdattaa kävijät 50-luvun elokuvamaailmaan.
Elokuva-Aitta -lehden ahkerana lukijana hän on lupautunut vastaamaan muutamaan
toimittajamme esittämään kysymykseen.
![]() |
Kuva: Marjo Eerikäinen, Vantaan kaupunginmuseo |
Mitä pidätte työstänne Kino Hertaksen penkkityttönä?
- Tämä platsarin työ on eri kivaa, en milloinkaan kyllästy,
vaikka joudunkin katsomaan saman filmin useaan kertaan. Kun jotakin kuvaa on
esitetty pidempään, olen oppinut repliikit melkein sanatarkasti ulkoa.
Haluatteko kuulla esimerkiksi Ansa Ikosen ja Joel Rinteen puhelinkeskustelun
elokuvasta ”Tyttö kuunsillalta”?
Kiitos, ei tällä kertaa. Onko Tyttö kuunsillalta
lempielokuvanne?
- Se on hyvä, mutta kyllä minä sittenkin pidän enimmin
komediasta. Eräs suosikeistani on ”Radio tulee hulluksi”, jossa Hanski Häyrynen
esittää toimittaja Toivo Teräsvuorta, joka joutuu erehdyksessä mielisairaalaan,
jossa…
Niin, muistamme kaikki varmasti tämän Matti Kassilan
ohjaaman elokuvan vuodelta 1952. Mitä uutta elokuvaa suosittelisitte?
- Tällä hetkellä meillä pyörii Kuriton sukupolvi,
sattumalta sekin on Kassilan elokuvia. Se on ollut erityisesti nuorison
suosiossa, kun siinä soi rokkarolli, mutta kyllä se sopii vanhemmillekin
katsojille, onhan siinä sentään Tauno Palo pääosassa. Hän on aina niin
hurmaava!
Entä kuka naisnäyttelijöistä on mielestänne paras?
- Voi, on niin paljon hyviä naisnäyttelijöitä. Helena Karaa
pidän kuitenkin esikuvanani. Hänhän työskenteli lipunmyyjänä Turun
Kino-Palatsissa, mistä hänet löydettiin elokuvaan. Ikävä että hän joutui
lopettamaan uransa muutama vuosi sitten.
Oletteko kenties itsekin haaveillut filmitähden urasta?
- Kukapa nuori tyttö ei olisi, mutta minä olen kyllä
haaveillut siitä aivan erityisesti. Tiedätte varmaan, että Mailis Vaajakin
työskenteli paikannäyttäjänä ennen elokuvauraansa.
Jos pääsisitte mukaan filmiin, kenen ohjaajan kanssa
tahtoisitte työskennellä?
- Tämä olikin kiperä kysymys, sillä enhän minä tietysti
vielä tunne ketään ohjaajaa henkilökohtaisesti. Valentin Vaala löytää usein
uusia elokuvakasvoja teatterimaailman ulkopuolelta, joten varmaan se olisi hän.
Jos kuitenkin saisin itse valita, niin Matti Kassilan kanssa kuuluu olevan
miellyttävä työskennellä. Hän on oikein tunnettu herrasmiesmäisistä otteista.
Kiitos haastattelusta, päästämme teidät nyt palaamaan
työnne pariin.
Haastattelija: Anni Rissanen
Näyttely Matti Kassila - ohjaaja omalla maallaan avautuu 4.9.2013.
Opastusvaraukset 09 8392 8689
Näyttely Matti Kassila - ohjaaja omalla maallaan avautuu 4.9.2013.
Opastusvaraukset 09 8392 8689
*) Paikannäyttäjien työstä:
”Paikannäyttäjät ovat vahtimestarin apulaisia ja tämän
määräämisvallan alaisia. Näyttäessään yleisölle paikkoja, on paikannäyttäjän
tehtävä tämä huolellisesti, sillä ketään ei saa jättää epätietoiseksi, missä
hänen paikkansa lopullisesti on. Varsinkin sen jälkeen, kun valot on
sammutettu, on valvottava, ettei asiakkaita jätetä pimeässä hapuilemaan
löytääkseen istumasijan.
Sisävalvonta on paikannäyttäjän tärkeimpiä
velvollisuuksia paikannäyttötyön väliajoilla. Toisen paikannäyttäjistä tulee
aina olla katsomon puolella esitystä seuraamassa. Jos ääni ei ole normaali tai
jokin muu epäkohta ilmenee, on paikannäyttäjän tästä heti ilmoitettava
vahtimestarille, joka vuorostaan ryhtyy toimenpiteisiin vian korjaamiseksi.
Jos vahtimestarilla on käytettävissään vain yksi
paikannäyttäjä, on tälle liian rasittavaa olla koko ajan esitystä seuraamassa.
Tällöin on paikannäyttäjän oltava näyttämön puolella ensimmäisen näytöksen ajan
sekä jokaisen seuraavan näytöksen alkuesitystä seuraamassa aina siihen saakka,
kunnes ei yleisöä enää k.o. näytökseen katsota tulevan. Vahtimestarin ja
paikannäyttäjän on kuitenkin säännöllisin väliajoin käytävä näyttämön puolella
tarkistamassa, että esitys sujuu asianmukaisesti.
Aikana, jolloin paikannäyttäjä ei suorita sisävalvontaa
eikä näytä paikkoja, toimii hän teatterin juoksupoikana tai -tyttönä sekä
suorittaa muita pikkutehtäviä vahtimestarin määräysten mukaisesti.”
Lähde: Sinervä, Onni 1939: Elokuvateatterin henkilökunnan
tärkeimmät tehtävät. Yleisöpalvelu ja sen merkitys. s. 13–14, 16–17