perjantai 1. maaliskuuta 2013

Liikkuva ihminen


Nyt kun viime kesän Vantaan Mårtensbyn Lillaksen kaivaukset on saatu kansien väliin raporttiin voi taas todeta, että kuvamme Vantaasta ja historiasta yleensä on jälleen rikkaampi. Kun kirjoitettujen historiallisten lähteiden määrä ei valitettavasti kasva enää kuin ani harvoin ja sattumien kautta, niin arkeologisia kohteita on vielä tutkimatta paljon. Ja usein niistä paljastuu jotakin uutta ja mielenkiintoista, joka antaa uusia näkökulmia historiaan.

Ainakin sen on huomannut, että menneisyyden yhteisö ei ollut lainkaan niin nurkkakuntainen kuin annettiin ymmärtää ainakin minun nuoruudessani. Mårtensbyn Lillaksen kaivauksilla sen on huomannut erityisen selkeästi kun olemme päässeet tutkimaan 1500-luvun lopulta 1700-luvulle ajoittuvia kerroksia. Löytöaineistossa oli merkkejä laajoista ja pitkäaikaisista kontakteista ympäri Itämeren alueen.

1500-luvulla Kölnissä tai Frechenissä valmistetusta partamiehenkannusta löytyi useita paloja Lillaksen kaivauksilla. Kuva Pekka J. Heiskanen.

Kaivausten näyttävimpiin löytöihin kuuluva, 1500-luvun puolivälissä Kölnissä tai Frechenissä valmistettu, niin sanottu Partamiehen kannu, on hyvä esimerkki ainakin esineiden liikkuvuudesta. Samoilla seuduilla on valmistettu myös 1300-luvulta peräisin oleva niin kutsuttu Jacoba kannu, jonka sirpale niin ikään löytyi Lillakselta. Mielestäni on huikea ajatella miten laajasti esineet oikeasti ovat liikkuneet ja miten kauan. Aina kivikaudesta asti esineitä on liikkunut kaupan myötä todella pitkiä matkoja. Yllä mainitut löydöt osoittavat esimerkiksi näyttäviä kivisaviastioita tuodun Reininlaaksosta tänne pohjolaan monen sadan vuoden ajan. Kaupan välittäjinä tänä aikana toimivat Hansan kauppiaat.

1300-luvun Siegburgissa valmistettu Jacoba-kannu. Lillakselta löytyi osa kannun suupalaa. Piirros Elina Terävä / kuva Pekka J. Heiskanen.

Hansakaupan myötä Itämeren ympäristössä oli olemassa kauppaverkosto, jota pitkin kauppatavara liikkui. Samoja kauppareittejä ovat varmasti käyttäneet hyväksi myös useat ihmiset. Hyvä esimerkki on 1500-luvulla Pernajan Torsbyn kylästä maailmalle lähtenyt Mikael Agricola, joka muun muassa opiskeli Wittenbergin yliopistossa ja oli kuningas Kustaa Vaasan lähettämän valtuuskunnan mukana Moskovassa neuvottelemassa rauhasta Ruotsin ja Venäjän välillä.

1600-luku oli sitten Ruotsin valtakunnassa suurvalta-aikaa, jolloin ruotsalaiset muun muassa kävivät sotia ympäri Eurooppaa. Sotajoukkojen mukana liikkui paljon ihmisiä ja niiden joukossa oli myös Ruotsin Itämaan Helsingin pitäjän, eli nykyisen Vantaan asukkaita. Tätä kautta pitäjään on kulkeutunut sekä esineitä että kokemuksia vieraista maista ja kulttuureista.

Lillakselta löytyneitä pronssi-ikoneita. Ikonit kuvaavat Pyhää Nikolaosta. Vasemmanpuoleisessa ikonissa Nikolaoksen vasemmalla puolella on Pyhä Tihon ja oikealla puolella Pyhä Menas. Murtuneen ikonin sivuilla on  Kristus ja Jumalanäiti. Kuva Pekka J. Heiskanen.

Partamieskannun lisäksi Mårtensbysta on löytynyt monia muitakin kauempaa tuotuja esineitä. Kaksi muuta esimerkkiä ovat Venäjän alueella valmistetut pronssi-ikonit, jotka kuvaavat matkailijoiden pyhimystä, Pyhää Nikolaosta. Kuten yllä on käynyt selväksi, ne eivät välttämättä ole merkki ortodoksisen uskonnon harjoittamisesta tilalla, vaan saattavat yhtä hyvin olla matkamuistoja. Toisaalta Lillakselta on myös löytynyt luultavasti 1600-luvulta peräisin olevia helmiä, joista ainakin osa voisi olla peräisin rukousnauhasta. Mikäli kyseessä on rukousnauhan helmiä, on kyseessä puolestaan katolinen perinne. Ovatpa esineet olleet osana uskonnon harjoittamista tai ei, sekä ikonit että mahdollinen rukousnauha edustavat kulttuurin monimuotoisuutta ja kertovat selvästi, että Lillaksen asukkaat eivät todellakaan olleet mitään nurkkakuntaisia ihmisiä. He ovat varmasti olleet hyvin perillä siitä mitä heidän ympärillään ja muualla maailmalla tapahtuu. Tai jos nyt ei maailmalla, niin ainakin Euroopassa.

Andreas Koivisto

Ei kommentteja: