torstai 14. helmikuuta 2013

Haluavatko aikuiset museosta oman "puuhamaan"?

Ville Seuri väitti pääkirjoituksessaan 12.2.2013, että museoväki pelkää lapsia (linkki kirjoituksen lopussa). Mielipiteensä hän perusteli sillä, että Helsingin kaupunginmuseon Lasten kaupunkia ja Helsingin Eläinmuseota lukuun ottamatta Seuri ei ole käynyt Suomessa muissa museoissa, joissa lasten annettaisi koskea esineisiin, leikkiä ja peuhata. Tämä on varmasti totta.

Unohdetaan kuitenkin hetkeksi museoiden väitetty suhtautuminen lapsikävijöihin ja mietitään, miten lapset suhtautuvat museoihin. Onko lapselle jännittävää se, että joka paikassa täytyy leikkiä ja askarrella ja touhuta? Vai onko sittenkin kiinnostavaa löytää paikka, jossa pätevät eri säännöt kuin kotona, päiväkodissa tai alakoulussa? Haluaako lapsi todella leikkiä vanhan esineen kopiolla vai nähdä vitriinissä ihan oikean esineen, joka on vanhempi kuin mummin papan äiti?

Lapselle on ihan luonnollista, ettei kaikkiin esineisiin saa koskea. Jos ollaan kaupan lasiosastolla, purkutyömaalla tai eläintarhassa, silloin katsotaan vaan, ei kosketa. Koskemiskielto on ongelma aikuiselle, joka on sitä mieltä, että hän kyllä osaa käsitellä hauraitakin tavaroita rikkomatta. Ja vaikka kaikkien muiden ihmisten puhtaallakin iholla on rasvaa, hänen käsistään ei takuulla tartu esineeseen mitään, jos ihan vähän vaan hipaisee.

Museonäyttelyissä huomattavasti tavallisempaa onkin nähdä lapsen raahaavan perässään kyllästyneitä aikuisia kuin toisin päin. Lapsilla kyllä riittää ihmettelemistä vasuissa, kauhtanoissa ja jakkaroissa, jollaisia näkevät ensi kertaa elämässään. Lippua ostaessaan vanhemmat selittävät vaivautuneina, että pakko oli nyt tulla käymään museossa, kun meidän lapsi oli käynyt täällä koulun kanssa ja vaati päästä uudestaan.

Jos lapsella on museossa tylsää, se johtuu harmillisen usein siitä, että aikuisella on tylsää. Lapsi kysyy: ”Äiti, mikä toi on?” Ja äiti vastaa: ”En mä tiedä. Joku pytty.” Tästä lapsi vähitellen, kymmenien innostuneiden kysymysten ja tympeiden vastausten jälkeen oppii, ettei museoissa ole mitään kiinnostavaa. Lopulta aikuiseksi kasvettuaan hän päätyy vaatimaan museoihin enemmän tekemistä.

Olen samaa mieltä Seurin kanssa siitä, että museoiden kannattaisi kiinnittää enemmän huomiota toiminnallisuuteen. Useimmat Suomen museot ovat näin jo tehneetkin. Lakataan kuitenkin käyttämästä lapsia verukkeena. Museoissa haluavat koskea, kokeilla ja leikkiä aikuiset, joilla ei ehkä ole siihen muuta tilaisuutta, kun kaikki puuhamaat ja peuhulat on suunniteltu lapsille.

Anni Rissanen
museoassistentti

Linkki Seurin tekstiin: http://www.hs.fi/paakirjoitukset/Miksi+museov%C3%A4ki+pelk%C3%A4%C3%A4+lapsia/a1360559912248/

Ei kommentteja: