tiistai 30. huhtikuuta 2013

Kovaa menoa Kirkonkylässä


Kirkonkyläprojekti on edennyt talven mittaan, ja tällä hetkellä on päästy vaiheeseen, jossa loppukesästä toteutettavia arkeologisia kaivauksia valmistellaan kuumeisesti. Kenttätöiden esivalmistelujen ohella olemme kuitenkin ehtineet myös käydä läpi hieman Kirkonkylää koskevia 1600-luvun oikeudenkäyntipöytäkirjoja, ja näin vapun kunniaksi on ehkä hyvä nostaa niiden joukosta esiin vauhdikas tapaus, joka muistuttaa hyvin liiallisen juhlimisen vaaroista.

Vuoden 1624 talvikäräjillä käsiteltäväksi otettiin tapaus, joka oli saanut alkunsa vain muutamia päiviä aiemmin Erik Bossmanin talossa Kirkonkylässä. Erikin luona oli vietetty kosteaa iltaa, ja paikalla olivat olleet ainakin sotilaina leipänsä ansaitsevat veljekset Claes ja Peer Mortensson Tolkinkylästä sekä Jacob Mickilsson ja Jöns Andersson Ylästöstä. Ilta oli sujunut rauhallisesti siihen saakka, kunnes Jöns yritti lähteä kotiin pienen koiransa kanssa. Koska miehen kädet alkoivat tässä vaiheessa iltaa jo lipsua, pääsi koira kuitenkin karkuun. Koirajahdin lomassa Claes menetti hermonsa, ja alkoi solvata Jönsiä.

Jönsin ja Claesin välinen sanailu päättyi lopulta siihen, että miehet päättivät siirtyä pihamaalle tappelemaan – toki juotuaan ensin vielä hieman paloviinaa lämmikkeeksi helmikuun pakkasia vastaan. Onneksi maantiellä käyty tappelu ei taistelijoiden väsyneen kunnon vuoksi ehtinyt erityisen vaaralliseksi edes siitä huolimatta, että Peer oli lainannut veljelleen miekkaa. Itse asiassa miekka putosi miehen kädestä ensimmäisellä lyönnillä, mikä päätti tappelun alkuunsa.

Talvinen kuva Kirkonkylästä vuonna 2013. Nykyään kylässä enää harvoin törmää miekoin varustettuihin sotamiehiin.

Valitettavasti tapahtumat eivät kuitenkaan päättyneet tähän, vaan yhtäkkiä paikalle ilmestyi Thomas Simonsson Hanabölestä. Thomas alkoi haastaa riitaa tappelupukareiden kanssa, mikä sai jo kerran lumihangessa jäähtyneet tunteet kuumenemaan uudestaan. Tajutessaan jäävänsä alakynteen Thomas pakeni Hindrik Anderssonin taloon, ja muut lähtivät takaa-ajoon vahvistettuina lähistöltä löydetyllä vänrikki Johan Hinderssonilla ja tämän sotamiehillä.

Kyseisenä helmikuun iltana koko Kirkonkylä näyttää olleen täynnä sotaväkeä iltaa viettämässä, sillä kun takaa-ajajat saivat lopulta murrettua Hindrik Anderssonin oven, kävi ilmi että myös tämän tupa oli täynnä sotaväkeä. Ilta päättyikin joukkotappeluun, jonka ruumiilliset ja aineelliset vahingot listattiin pari päivää myöhemmin oikeudenkäyntipöytäkirjassa: tuvan puolustajilta oli viety yksi miekan huotra vöineen sekä kaksi ketunnahkaista hattua. Lisäksi paikallaolijoilla todettiin eritasoisia haavoja ja mustelmia. Kaikkein huonoimmin kävi kuitenkin Jöns Anderssonille. Vaikka hän oli selvinnyt maantiellä käydystä tappelusta vammoitta, oli Claes Mortensson käyttänyt tuvan sekasortoa hyväkseen ja lyönyt Jönsiä päähän niin, että tämä makasi nyt kuoleman kielissä.

Oikeus totesi Claesin syylliseksi tekoon ja vangitsi tämän. Sekä Jönsin että Claesin myöhemmät vaiheet jäävät tuomiokirjoissa hämärän peittoon, mutta myöhemmistä oikeusjutuista käy ilmi, ettei kyseessä kuitenkaan ollut viimeinen kerta kun liiallinen ilonpito on Kirkonkylässä päättynyt kyyneliin. Onneksi tuomiokirjat eivät kuitenkaan kuvaa pelkästään menneitä ikävyyksiä, vaan ne tarjoavat myös Kirkonkylän osalta erinomaisen lähdekokonaisuuden kylän asukkaista ja heidän elinympäristöstään.

Tuuli Heinonen

Ei kommentteja: