tiistai 18. joulukuuta 2012

Tassupainanteiden ja tiilien pauloissa


Joulu lähestyy ja samalla kesän Mårtensbyn kaivausten jälkitöiden loppu rupeaa jo häämöttämään. Näyttää siltä, että raportti valmistuu heti ensi vuoden alkupuolella. Tosin kaikkia analyyseja ei aineistolle ole vielä tehty ja konservoinnin kanssa on ollut ongelmia kun Kansallismuseon konservointilaitoksella on niin paljon ruuhkaa, etteivät pysty enää vastaanottamaan lisää esineitä konservoitaviksi. Mutta tämäkin asia varmasti ratkeaa ensi vuoden puolella. Esinelöydöt ovat kuitenkin kaikki luetteloitu, samaten kuin luuaineisto ja palaneet savet sekä tiilet.

Luut ja palanut savi sekä tiilet muodostivat jälleen ylivoimaisesti suurimman löytöaineiston Mårtensbyn kaivauksilla. Jälkitöiden aikana on aina jännä avata kesän luu- ja tiilipusseja ja katsoa mitä niistä löytyy, siis sen lisäksi mitä pusseissa lukee. Tavaraa löytyy kaivauksilla paljon ja etenkin sateisina ja mutaisina päivinä savien ja luiden joukkoon saattaa eksyä yllätyksiä, jotka paljastuvat vasta sitten kuin pussien sisältöä ruvetaan putsaamaan. Tänäkin vuonna savien ja tiilien joukosta löytyi mielenkiintoisia keramiikka astioiden kappaleita ja luiden joukosta löytyi ainakin yksi luuesineen katkelma, jota joku Lillaksen tilalla oleskellut oli joskus koristanut kaivertamalla siihen erilaisia kuvioita.

Lillaksen talon kellarirakenteen tiilistä ainoastaan kaksi nurkassa näkyvää tiiltä olivat säilyneet alkuperäisillä paikoillaan.








Tiililöytöjen määrästä kertoo tiilien yhteenlaskettu paino, joka oli reilu 1800 kiloa. Kaikkia tiiliä ei tietenkään 
otettu talteen ja suurin osa poistettiin jo kentällä ja toinen osa jälkitöissä sen jälkeen kun ne oli punnittu. Suuresta tiilimäärästä uskalsimme tehdä rohkean päätelmän, että tutkimamme asuintalon kellarirakenteella on saattanut joskus olla tiiliset seinät. Kun pääsimme kellarin pohjalle, siinä oli kaikista tuhansista tiilistä säilynyt jopa kaksi alkuperäisellä paikallaan. Aikamoinen tuho oli siis käynyt tämän tiilirakenteen kohdalla. Tosin emme vielä ehtineet tutkia kellaria kokonaisuudessaan, joten voihan olla että ensi kesänä löydämme pari muutakin paikallaan olevaa tiiltä.

Tiilistä valikoitiin kokoelmiin talletettaviksi esimerkiksi sellaisia tiiliä, joissa oli havaittavissa jotakin hienoa muotoilua tai erikoisia painanteita. Monessa tiilessä erottui erilaisten kasvien painanteita, jota vasten tiilet olivat painautuneet kun niitä oli kuivatettu auringossa ennen polttoa. Joissakin tiilissä erottui myös jälkiä eläimistä. Viime vuonna kaivausten luiden joukosta löytyi kissan luita, nyt tiilissä erottui myös kissantassun painanne. Toisessa tiilessä oli hiukan isompi tassunjälki, enkä koiran jättämä jälki.

Mårtensbystä löytyneessä tiilessä etualalla erottuu kissantassupainanne.
Meillä rupeaa siis olemaan aika vankkaa todistusaineistoa siitä, että Lillaksen tilalla on 1600-luvulla ollut kissoja. Ei ehkä kovin yllättävää. Eikä yllätä sekään, että tutkimamme talon kellarista löytyi jyrsijöiden kalloja, ehkä rotan luita (tämä varmistuu kun luututkija katsoo luita ensi keväänä). Mutta vaikka aineiston joukossa onkin paljon odotettuja asioita, on mielestäni jotenkin hirveän jännittävää päästä niin konkreettisesti kiinni menneisyyden ihmisen arkipäivään ja elinympäristöön. Arkeologian kautta pääsee tosi lähelle aivan tavallista ihmistä. Saa hypistellä hänen valmistamiansa tai omistamiansa esineitä, ihastella hänen rakastamansa lemmikin tassunjälkiä ja tonkia hänen jätteitään. Tämä on jotakin aivan muuta kuin lukea kuninkaista ja aatelisista historiankirjoissa. Vaikka sekin on tietysti kiinnostavaa…

Andreas Koivisto

Ei kommentteja: