keskiviikko 11. huhtikuuta 2018

Valokuvaa Vantaa: Myyrmäki

Lähiörakentamisen perusteita Vantaalla

Myyrmäen kivikautisen historian jälkeen seuraava alueen asuttamiseen liittyvä iso tapahtumasarja alkoi 1900-luvun puolivälissä ja liittyi sen ajan yhteiskunnallisen rakennemuutokseen. Sodan jälkeisessä Suomessa muutos maatalousvaltaisesta yhteiskunnasta teollisuusyhteiskuntaan oli raju. Maaseudun perinteiset elinkeinot eivät enää tarjonneet elantoa kaikille ja monet muuttivat kaupunkeihin, tai jopa naapurimaahan Ruotsiin työn perässä. Myös Vantaa, silloinen Helsingin maalaiskunta, sai oman osansa muuttoliikkeestä.

Maalaiskunnan esikaupungistuminen oli alkanut jo 1900-luvun alussa junaradan varrelle keskittyen. Uudet asuinpaikat lohkottiin vanhojen maatilojen maista. Vielä 1950-luvulla pääosa uusista asuinnoista rakennettiin lohkotuille omakotitonteille. Tilanne muuttui Helsingin maalaiskunnan kohdalla 1960-luvun lopussa, jolloin alueelle alettiin kaavoittaa kerrostaloalueita.

Voimakas kaupungistuminen aiheutti maalaiskunnalle taloudellisia paineita, koska kunta oli vastuussa infrastruktuurin rakentamiskustannuksista. Taloudellisen yhtälön ratkaisemiseksi kehiteltiin niin sanottu aluerakentamismalli, jossa rakennusliikkeet, rahoittajapankkien mahdollistamana, ostivat laajoja rakentamattomia maa-alueita asuntorakentamisen tarpeisiin. Maalaiskunta sopi alueiden kaavoitusperiaatteista ja rakennusoikeuksien määristä rakennusliikkeiden kanssa, jotka puolestaan ottivat kunnallistekniikan hoitaakseen.  Syntyneet kustannukset siirrettiin asuntojen hintaan, jotka taas tulivat ihmisille tavoitettavaksi yhteistyöpankkien tarjoamien lainojen kautta.

Myyrmäen synty

Myös Myyrmäen rakentaminen liittyy yllä kuvattuun aluerakentamisilmiöön. Erityisen alueesta tekee kuitenkin se, että Myyrmäkeen suunniteltiin isompaa kaupallista keskusta, kuin muihin aluerakentamiskohteisiin. Tarkoituksena oli kehittää aluetta koko Länsi-Vantaan aluekeskuksena. Kehityksen runkona oli suunniteltu ratayhteys Vantaankosken alueelle. 

Rakentaminen alkoi Myyrmäen pohjoisosista, ennen varsinaisten asemakaavojen valmistumista, edeten pikkuhiljaa etelän suuntaan. Myyrmäen asuinalueella ja sen kävely-ympäristöissä voidaan vielä nykyään hahmottaa hyvin sen aikaisia suunnitteluperiaatteita. Yksi näistä on kevyenliikenteen reittien erottaminen ajoneuvoliikenteestä. Esimerkiksi koulut ja muita julkisia palveluita sijoitettiin Myyrmäenraitin varteen, jota pitkin voi kulkea Paalutorilta Myyrmäen pohjoisosiin asti ylittämättä yhtään ajoväylää.

Kuvan etualalla on Louhelan lähiötä ja vasemmasta reunasta länteen vievä tie on Uomatie. Uomatien varteen on noussut ensimmäiset Myyrmäen kerrostalot. Kuva: VKM. 

Rakennuskantaa 1970- ja 1980 -luvuilta

Myyrmäen asuinrakennukset edustavat tyypillistä 1970-luvun rakennuskantaa. Arkkitehtuuriltaan erityiseen asemaan nousevat alueen julkiset rakennukset. 1970-luvun merkittäviä ostoskeskusrakennuksia on alueella kaksi. Myyrmäen pohjoisosassa sijaitsee arkkitehti Ilpo Hälvän suunnittelema Kuohukujan ostoskeskus ja aseman yhteydessä taas Myyrinpuhoksen ostoskeskus. Näissä kohteissa arkkitehtuurin sen aikaisia kokeilevimpia suuntauksia voitiin ottaa käyttöön vapaammin, kuin mitä asuinrakentamisessa oli mahdollista tehdä. Molemmissa on nähtävissä niin sanottu arkkitehtuurin konstruktivistinen suuntaus, jossa rakenneosia korostettiin julkisivun piirteenä. Pienistä ruutuosista koostuvat rasterijulkisivut ovat molemmissa ostoskeskuksissa tärkeitä ulkonäöllisiä ominaisuuksia.

Kuohukujan ostoskeskuksen voidaan ajatella olevan näistä kahdesta ostoskeskuksesta 60-lukulaisempi. Rakennus onkin valmistunut jo 1972. Sen arkkitehtuurissa toistuu edellisen vuosikymmenen ostoskeskusrakentamisen tunnuspiirteitä, kuten saman katon alle ryhmitellyt erilliset rakennusmassat ja pilari-palkkijärjestelmän käyttö. Kuohukujalla huomio kiinnittyy raskaan näköisen liimapuupalkistoon ja sen kontrastina oleviin kevyisiin paviljonkirakennuksiin, jotka molemmat olivat alkujaan väritetty ajalle tyypilliseen tapaan vahvalla oranssilla.

Vahvat värit ovat myös Myyrinpuhoksen tunnusmerkkinä. Rakennuksen on suunnitellut Arkkitehtuuritoimisto Pentti Ahola ja kumppanit ja se on valmistunut 1975. Tämä liikenteen solmukohdassa sijaitseva rakennus oli ensimmäinen rakennettu osa Myyrmäen aseman ympäristön liikekeskustaa. Alkuperäisissä suunnitelmissa rakennuksen sisältä oli suora kävely-yhteys asemasillalle, mutta se ei jostain syystä toteutunut. Erityisin piirre rakennuksessa on maamerkkinäkin toimiva ilmastointikonehuone rakennuksen katolla. Näin suuren maailman teknologisen kehityksen heijastumat näkyvät myös vantaalaisessa arkkitehtuurissa. Ihmisen astuminen kuun kamaralle ja muut tekniikan kehittymiseen liittyvät saavutukset inspiroivat ajan arkkitehteja tämän tyyppiseen suunnitteluun. Vantaalaisittain on tärkeä muistaa myös arkkitehti Suurosen Futuro ym. muovitalot, jotka valmistettiin silloin Hiekkaharjussa sijainneessa Polykem Oy:n tehtaassa.

Futuristisia vantaalaisia. Kuva: Antti Yrjönen / VKM
Vantaan kaupunginmuseon kokoelmiin kuuluvassa postikortissa Futuro-talo Hirvensalmella vuonna 1968.

Myyrmäen aseman ympäristö alkoi todenteolla rakentua vasta 1980-luvulla. Alueella sijaitsevista 1980-luvun kohteista merkittävimmiksi nousevat koulurakennukset. Vuonna 1988 alueelle valmistui  Kilterin koulu, jonka on suunnitellut Arkkitehtitoimisto Perko & Rautamäki. Tämä monimuotoinen rakennus edustaa arkkitehtuurin postomodernia suuntausta, joka syntyi yksitoikkoiseksi ajatellun 1970-luvun arkkitehtuurin vastapainoksi. Tunnuspiirteitä ovat muun muassa monumentaalisuus ja koristeellisuus, jotka molemmat toteutuvat Kilterin koulun arkkitehtuurissa. Toinen merkittävä 1980-luvun koulurakennus on 1988 valmistunut nykyinen Metropolian ammattikorkeakoulu. Sen suunnittelusta on vastannut Arkkitehtitoimisto Pekka Salminen. Päärakennus edustaa myös detaljeiltaan rikasta postmodernia kouluarkkitehtuuria Vantaalla. 
Kilterin koulun sisätilojen monumentaalisuutta. VKM, Elina Riksman, 2016.

Postmodernia yksityiskohtien runsautta. Kilterin koulun julkisivuja koristaa Jukka Mäen Pyramidien arvoitus -niminen taideteos. VKM, Elina Riksman, 2016. 
Kirjoittaja on Vantaan kaupunginmuseon rakennustutkija Susanna Paavola. 

Ei kommentteja: