Lelujen yö museolla Pepe-apinan kanssa

Oletko miettinyt, mitä lelut tekevät öisin, kun olet nukkumassa?

Entä mitä tapahtuu museossa, kun valot on sammutettu ja ovet lukittu yöksi? Siitä otettiin selvää, kun rohkeita leluja tuotiin museolla asuvan, 1970-luvulla syntyneen Pepe-pehmoapinan luo seikkailemaan lokakuun viimeisenä viikonloppuna. 

Pepe sai vieraakseen myös useita ennen tuntemattomia sukulaisiaan!

Leluja sai tuoda museolle torstaina ja perjantaina museon aukioloaikana. Ikähaitari lelujen omistajilla vaihteli kahdesta vuodesta noin 70-vuotiaisiin. Itse vierailevat lelut olivat samoin iältään parivuotiaasta lähes seniori-ikäisiin. Joukossa oli paljon eri eläinkuntien edustajia, nalleja, satu- ja sarjakuvahahmoja sekä viimevuosina syntyneitä uudenlajisia, isosilmäisiä pehmoja.

Eräästä yökyläläisestä kerrottiin, että hän pitää paljon vanhoista rakennuksista. Siksi Vantaan kaupunginmuseo, Tikkurilan vanha asema olikin hänelle erityisen mieluisa ja mielenkiintoinen yökyläpaikka. 

Pepe oli ottamassa vieraita vastaan ja samalla jokaiselle lelulle täytettiin oma tunnistekortti. Siihen omistaja piirsi muotokuvan lelustaan ja kirjoitti ylös tärkeitä tietoja lelun hoidosta, esimerkiksi jos hän tykkää nukkua erityisen pehmeässä paikassa, jonkun kaverin vieressä tai laput silmillä ja ketä pitää mielellään silitellä mahdollisimman paljon. Näin Pepe osasi järjestää kullekin lelulle sopivaa tekemistä vierailun ajaksi. Erityisiksi lelujen lempiasioiksi kirjattiin muun muassa haliminen, pusut, leikkiminen, matkustaminen, sisällä lenkkeily, liila väri sekä tykätyt herkut kuten makaroni, jäätelö, lankamadot, banaanit ja juusto. Lupa annettiin esimerkiksi poikkeuksellisesti iltapalakeksien napostelulle, jos Pepekin sai syödä niitä.

Leluilla oli hyvin selkeitä ja inhimillisiä mielipiteitä myös siitä mistä he eivät pitäneet. Kiusaaminen tai yksin jääminen, roskaaminen, lumipalloilla heittely, tylsyys, möröt tai riitely oli monilla epämielekkäiden asioiden listalla. Tältä listalta löytyi myös vähän tarkemminkin eriteltyjä asioita kuten korppikotkat, kasvissyöjädinosaurukset, HIFK tai paistinpannulla keitetty puuro. Suurin osa yövieraista ei pitänyt myöskään vedestä, niinpä iltasuihkut jätettiin itsestään selvästi pois ohjelmasta. 

Tämä Nalle on asunut aikoinaan museorakennuksessa, Tikkurilan vanhalla asemalla yhdeksän vuoden ajan.  Nyt oli nostalgista päästä istuskelemaan entisen kodin ikkunalle.

Museon Pepellä on jo useamman vuoden kokemus museotyöstä, joten hänen vieraakseen oli turvallista tulla. Hänen kanssaan pehmojen ja muidenkin lelujen oli mukava liikkua niin näyttelyssä, toimistossa kuin kokoelmatiloissakin. Pepe kuuli myös jonkun kuiskauksen, että koska lelun yövierailu meni niin hyvin, niin omistaja itsekin uskaltaa kokeilla yökylään menemistä.

Vierailun aikana oli kamera mukana koko ajan, joten kuviin ikuistettiin kaverikuvia ja tunnelmia muistoiksi. Sitten samalla kun yökyläiset haettiin kotiin, kotiväelle näytettiin kuvia yöllisistä seikkaluista. Näitä kuvia voi käydä katsomassa lisää osoitteesta
https://www.flickr.com/photos/92469004@N04/albums/72157672886551987

Yökyläily museossa oli niin kivaa, että Pepe kutsuu kavereita yökylään toistekin!

Kiitos kun kävitte! Aappa, Aarak, Ananas, Apina Taru, Apsi Apina, Auto, Ariel, Barbapupu, Fifi, Glamour, Hedvig, Na, Nalle, Miia, Mursu, Mönkä, Kaakao, Kaaleppi, Kappu, Lamba, Lenni, Iinu, Läpsy, Tipi, Långben, Pepi, Pii, Pikku-Nalle, Plopsy, Putte, Rege, Rekku, Repe-koira, Rotuska, Sanni, Siiri Hiiri, Tyrannosaurus Rex ja Vihertassu. 

Museon kokoelmatilojen hyllyistä löytyi monenlaista kiinnostavaa.

Kuunneltiinkohan kokoelmatiloissa yöradiota?

Teksti: Marjo Eerikäinen
Kuvat: VKM