keskiviikko 10. toukokuuta 2017

Patojen äärellä Tanskassa

Teksti ja kuvat: Anne Vuojolainen
Vantaan kaupunginmuseon rakennustutkija 



Pääsin tutustumaan Tanskan jokikunnostuksiin yhdessä pääkaupunkiseudun eri vesistöasiantuntijoiden kanssa. Olin paikalla ainoana museoiden edustajana ja kulttuuriympäristöasiantuntijana. Vantaalla jokiin liittyvät kunnostus- ja parannustyöt ovat erittäin ajankohtaisia vanhojen vesimyllyjen ja patojen alueilla. Vesistöt ja niiden ympäristöt ovat mahdollistaneet asumisen, kalastuksen, maanviljelyn ja teollistumisen jo vuosisatojen ajan, joten niiden äärelle on tiivistynyt historiallisia kerroksia, rakenteita ja merkityksiä. Ihmisen jättämät jäljet ja kulttuurihistorialliset merkitykset ovat vaalittavia arvoja jokien kunnostustöissä samalla kun tulee huomioida luontoon ja eläimiin liittyvät suojelutavoitteet sekä erilaisiin virkistysmahdollisuuksiin liittyvät tarpeet, kuten luontomatkailu, veneily ja kalastus.

Fynin saarella sijaitsevalla Odense-joelle on rakennettu vesieliöstölle sopiva matala kulkuväylä ja samalla voitu säilyttää riittävä syväys jokilaivoille, jotka ovat seilanneet ylös ja alas jokea vuodesta 1882 asti.

Tanskassa on painittu hyvin samantyyppisten haasteiden kanssa kuin Suomessakin lisääntyneen kalastusharrastuksen ja -matkailun myötä. Kalakantojen parantaminen ja esteiden poistaminen merikalojen nousemiseksi jokiin ja puroihin merkitsee usein kompromissien etsimistä mm. vanhojen vesimyllyjen, patorakenteiden ja myllylampien säilyttämisen kanssa. Tanskassa näitä historiallisia rakenteita on säilynyt huomattavasti enemmän kuin Suomessa, ja vanhoja myllyjä ja erilaisia sulkuja löytyy jokien varsilta tiheästi.

Tanskan Fyn on maan kolmanneksi suurin saari ja sijaitsee Jyllannin niemimaan ja Själlannin välissä. Fynissä käynnistettiin lähes kolmenkymmentä vuotta sitten Sea Trout Fyn -projekti, jonka tavoitteena on saada meritaimenet nousemaan ylös jokiin ja puroihin kutemaan.

Fynin kunnat sijoittavat hankkeeseen vuosittain puolisen miljoonaa euroa, joka käytetään taimenen kasvatukseen, vesistöjen kunnostukseen sekä turismin edistämiseen sekä markkinointiin. Projekti on saavuttanut hyvin tavoitteensa ja kalojen elinolosuhteita on pystytty parantamaan merkittävästi samalla kun lisääntynyt kalastusturismi on parantanut alueen taloutta. Kalojen muuttoliikkeen tieltä on poistettu ylävirrasta yli 200 estettä, kuten vesimyllyjen patoja, vesivoimaloita ja kastelujärjestelmiä. Samalla on tehty erilaisia kalojen elinolosuhteita parantavia toimia, rakennettu kutupaikkoja ja muotoiltu aikoinaan suoristetut reitit kaloille sopivan mutkaisiksi. Fynin alueen joissa ja puroissa on kuitenkin vielä noin 1200 vapaata virtausta rajoittavaa estettä.

Tanskassa kuunnellaan maanomistajia ja suojeltua puronsolinaa


Tvaerskov–myllyn vanhasta padosta on säilytetty pieni osa ja sille on ohjattu maanalaista putkea pitkin vettä putoavan vedenäänen säilyttämiseksi.

Jokikunnostusekskursiolla oli kiinnostavaa huomata, että vaikka Tanskan museoviranomaisia oli kuultu jokikunnostusprojektien yhteydessä niin kokonaisvaltaista kulttuuriympäristön ja sen arvojen vaalimisista sekä esiin tuomista oli vaikea tavoittaa eri kohteissa. Paikallisilta oppailta sain kuulla, että historialliset arvot on vanhoilla myllypaikoilla otettu huomioon ensisijaisesti kulloisenkin myllyn- tai maanomistajan tärkeäksi kokemista intresseistä lähtöisin. Varhaiseen teollisuushistoriaan ja myllytoimintaan liittyvissä paikoissa oli kiinnitetty kohteesta riippuen huomiota erilaisiin yksityiskohtiin.

Erikoisin suojelukohde oli omasta mielestäni ääni, joka syntyi padosta putoavan veden kuohusta. Tvaerskov-myllyn omistajalle oli ollut tärkeää, että tuo ääni säilytetään, vaikka itse pato ja sen muodostama vesiallas eli myllylampi katoaisi. Nyt vanhan myllyn viereen johdetusta putkesta putosi norona vettä josta se hiljalleen imeytyi maahan tai valui tien ali betonikannella peitettyyn umpikaivoon. Entisen myllylammen paikalla kiemurteli satoja metrejä pitkä uusi uoma, jolla kierrettiin padon pudotus ja mahdollistettiin kalojen nousu ylävirtaan.

Vanhalta Tvaerskov-myllyn padolta vesi valuu tien ali metalliritilän läpi betonikantiseen umpikaivoon. Vanha puusto on kaadettu näkymän tieltä.
Tvaerskov-myllyn patoallas on kuivattu ja uusi jokiuoma kaivettu kiertämään myllyn ja padon alue (kuvassa ylhäällä oikealla).

Jokikunnostustyön aikana Jyllannissa Aller-myllyn ja padon alueella oli kylän asukkaiden toiveiden mukaisesti tärkeänä historiallisena kohteena säilytetty vanha myllyrakennus ja myllylampi. Niiden historiallinen ja maisemallinen merkitys oli myös matkailijalle helppo todeta paikan päällä. Padon ja myllylammen säilyttämiseksi uusi jokihaara oli rakennettu muutaman kymmenen metrin päähän vanhasta uomasta kalojen kulkua varten. Padon alajuoksu myllyn vierestä oli kuitenkin tämän takia kuivanut karun näköiseksi ja paljastanut 1960-luvulla uusitun betonipadon massiiviset metalliset putket. Myllyn ja suhteellisen nuoren patorakenteen kokonaisuus ei näyttäytynyt enää arvokkaaseen kulttuurimaisemaan sopivalta. Mylly oli jäänyt kuin kala kuivalle maalle. Kompromissi, joka tässä oli tehty, ei toiminut parhaalla tavalla kulttuuriympäristön vaalimisen suhteen, eikä paikallisoppaan mukaan myöskään vesieliöstölle.

Padottu myllylampi on säilynyt yläjuoksulla osana vanhan Aller-vesimyllyn arvokasta kulttuuriympäristöä.

Aller-vesimylly on jäänyt alajuoksulla ns. kuivalle maalle, kun vettä ei enää johdeta myllylle vaan uudelle uomalle.
Betoninen pato ja metalliset vesiputket ovat jääneet vaille käyttöä kun Aller–myllylle johtanut joki on siirretty.

Kohti kulttuuriympäristön kokonaisvaltaista huomioimista

Ekskursion monipuolisten jokikunnostuskohteiden äärellä oppi monia asioita. Kulttuuriympäristö on asukkaille ja yhteisöille Tanskassa erityisen tärkeää ja paikallisen historian vaalimisessa on monia eri merkityksiä ja intressejä, joita kyläyhteisön ulkopuolelta tuleva tarkastelija ei ymmärtäisi huomioida. Paikallisille asukkaille tärkeitä historiallisia kohteita ja niihin liittyviä arvoja pitäisi kunnostusprojektien yhteydessä tarkastella myös laajemmasta kulttuuriympäristön vaalimisen näkökulmasta. Hyvään lopputulokseen ja kulttuurihistoriallisten kohteiden arvokkaaseen esiintuomiseen pitäisi löytää keinoja, joilla tärkeiden yksityiskohtien vaalimisen lisäksi saataisiin tehdyistä muutoksista huolimatta säilytettyä historiallisia kohteita harkittuina ja harmonisina ympäristöinä. Ympäristön kokonaisvaltaisen huomioimisen ja myös jälkitöiden ja maisemoinnin merkitys tuli hyvin esille monissa kunnostuskohteissa.

Tanskalaisia myllyjä:  Tvaerskov, Holsted, Aller ja Ejby.

Erääseen mieltäni askarruttaneeseen kysymykseen en saanut matkalla vastausta. Miksi Tanskassa, jossa lähes kaikki rakennukset ovat punatiilisiä, kaikki myllyt ovat valkoisia?





Ei kommentteja: