maanantai 10. huhtikuuta 2017

Rakkaudesta Håkansböleen


Rakkaudesta Håkansböleen -blogisarjassa julkaisemme yksityiskohtia kartanon kokoelmista ja historiasta. Tekstin on toimittanut Kati Tyystjärvi, joka oli museologian perusopintoihin kuuluvassa harjoittelussa Vantaan kaupunginmuseossa keväällä 2017. 


Se oli rakkautta ensi silmäyksellä. Vantaan kaupunki oli ostanut Håkansbölen kartanon keväällä 2005. Saman vuoden syksyllä kiinnostunut yleisö tungeksi Vantaan kaupunginmuseon opastetuilla kierroksilla kartanon jugendtyylisessä päärakennuksessa, minä muiden mukana.

Kartanossa aika oli pysähtynyt. Arvid ja Lilli Sanmark rakensivat itselleen valoisan uuden kodin 1900-luvun alussa. Arkkitehti Armas Lindgren suunnitteli paitsi seinät myös sisustuksen jugendin hengessä. Sanmarkien suku siirtyi Ruotsiin, ja vaikka kartano oli suvun omistuksessa täydet 100 vuotta, on paljon alkuperäistä jugendia tallella.

Eteisen sohvan saattoi harrastajakin tunnistaa jugendtyyliseksi. Se on korkeaselkäinen kulmasohva. Sohvan kulmassa on pieni pyöreä hylly. Kalustekokonaisuuteen kuuluvat myös sohvapöytä ja valaisin. Sohva oli verhoiltu punertavalla kankaalla.





Sohvan runko on mäntyä, joka on tammiviilutettu ja lakattu. Pöytä on tammea. Kalusteissa toistuu V-muotoinen punaiseksi petsattu intarsiakoristelu.




Kaupunginmuseon asiantuntijat päättivät, että sohva konservoidaan alkuperäiseen asuunsa. Tuhohyönteiset olivat tuhonneet sohvan pehmusteet, joten verhoilun pohjatyöt oli tehtävä alusta asti uudelleen. Mutta oliko sohva aina ollut punainen? Sohvan alkuperäisestä verhoilusta tietoja on niukasti, eikä valokuvia vanhemmilta ajoilta ole säilynyt.

Armas Lindgrenin alkuperäiset sohvapiirustukset löytyivät Håkansbölen kartanon arkistosta. Niiden mukaan sohva oli vihreällä kankaalla verhoiltu. Mutta oliko alkuperäistä värisuunnitelmaa noudatettu?





Sohvan puuosat ja pöytä koristeluineen ovat toteutuneet täsmälleen luonnoksen mukaisesti. Luonnoksessa sohva on kuvattu muista Lindgrenin piirustuksista poiketen osaksi sisustusta. Kuvassa näkyykin hänen ehdotuksensa myös seinän väriksi. Väritutkimuksissa eteisen seinän väriksi on paljastunut punainen, kuten luonnoksessakin.Myös sohvan läheisyydessä sijaitsevan kaakeliuunin koristelussa on vihreää kaakelia ja punaista maalauskoristelua. Vihreä verhoilukangas luonnoksessa on siis linjassa eteishallin muun sävymaailman kanssa.

Konservoinnin yhteydessä vaaleanpunaisen kankaan alta löytyi murretunvihreää pellavakangasta.

Materiaalitutkimuksissa kuitu osoittautui pellavaksi. On epätodennäköistä, että sohvassa olisi ollut useampia verhoiluita ennen siinä viimeiseksi ollutta vaaleanpunaista. Jugend-ajan kalusteissa yleinen verhoilumateriaali oli villa, mutta myös pellavaa käytettiin.

Kaiken tämän tiedon pohjalta sohva päätettiin konservoida Lindgrenin luonnoksen ja vanhan verhoilun alta löytyneen vihreän pellavakuidun pohjalta oletettuun alkuperäiseen asuunsa. Kankaaksi valittiin 100 % pellavakangas, jonka murrettu vihreä sävy täsmää löydetyn kuidun vihreään sävyyn sekä sointuu seinän värin kanssa.

Sohvan selkänojan yläreunan kuvion alkuperäisestä tekniikasta ei ole tietoa. Tyylin kalusteissa käytettiin yleisesti kirjontakoristelua, mutta kuvion suuren koon perusteella on applikointi, eli päällikeompelu, myös mahdollinen ja todennäköisempi vaihtoehto. Kuvion kankaan punainen sävy valittiin puuosien intarsian ja seinän sävyn perusteella.

Ja volá: tässä on Håkansbölen eteisen kulmasohva konservoituna ja näytteillä vuoden 2012 World Design Capital -tilassa Tikkurilassa, odottamassa pääsyä takaisin kotiin, kartanolle.







Kuvat: Pekka J. Heiskanen / VKM.
Lähteet: Vantaan kaupunginmuseon Håkansböle-aineisto ja verkkosivujen Kurkkaa kokoelmiin -tekstit vuodelta 2012.

Ei kommentteja: