perjantai 12. helmikuuta 2016

Kurkistus Vantaan 1500–1600-luvuille

Museon uusin julkaisu vie mukanaan Vantaan menneisyyteen, tällä kertaa nykyisen Vantaanlaakson alueella sijaitsevan Mårtensbyn kylän Lillaksen tilan vaiheisiin 1500–1600-luvulla. Museo teki Lillaksen vanhalla tonttimaalla kolmena kesänä arkeologisia tutkimuksia, joiden tuloksiin Kauppiaita, talonpoikia vai ratsumiehiä? – teos perustuu. Lillas ja tilan keskiaikainen isäntä Göran Bonde ovat olleet tässäkin blogissa usein esillä.



Lillaksen kaivauksilta on kertynyt laaja aineisto vuosien varrella, ja me tutkimuksissa mukana olleet arkeologit olemme nyt päässeet tutkimuksessa seuraavaan vaiheeseen eli miettimään aineiston pohjalta, millaiset ihmiset ja tapahtumat ovat löytökokonaisuuden takana. Koska arkeologinen aineisto on luonteeltaan sirpaleista, syntyvät siihen liittyvät tulkinnat usein pitkän prosessin tuloksena. Työn varrella joudutaan usein yhdistelemään erilaisia tiedon murusia kokonaisuuksiksi, jotka voivat parhaassa tapauksessa lopulta avata aivan uusia näkökulmia menneisyyden ihmisten elämään. Hyvän esimerkin tällaisesta tulkintaketjusta tarjoavat Lillaksen kaivauksilta löytyneet pronssiset matkaikonit.


Lillaksen kaivauksilta löytyneet matkaikonit.
Kuva Pekka J. Heiskanen/ Vantaan kaupunginmuseo.


Ikonit löydettiin kaivauksilla 1600-luvulla palaneen rakennuksen jäännösten keskeltä. Ne herättivät löytyessään suurta ihmetystä tutkijoiden keskuudessa, sillä vahvasti ortodoksiseen uskontoon liittyvät esineet tuntuivat erikoisilta löydöiltä nykyisen Vantaan alueelta. Asiantuntijan avulla ikonit voitiin ajoittaa 1600–1700-luvulle, ja niiden arkeologinen löytökonteksti viittasi vahvimmin 1600-lukuun. Tällöin tilan asukkaiden olisi pitänyt olla uskoltaan luterilaisia. Myös ikonien valmistusalue, Pietarin luoteispuolella sijaitseva Pihkovan seutu, tuntui kaukaiselta 1600-luvun vantaalaisen talonpojan näkökulmasta.

Suuren riihen uunin ympäriltä löytyneitä vanhempia rakennusjäännöksiä tutkittiin kaivauksilla.
Kuva Andreas Koivisto/ Vantaan kaupunginmuseo.


Selityksiä ikonien alkuperälle lähdettiin etsimään tilaan liittyvistä historiallisista lähteistä. 1600-luvun talonpoikaistilan kohdalla tämä tarkoitti ensisijaisesti veroluetteloita. Niistä saatiin selville, että tilalla ei keskitytty pelkästään maanviljelyyn, vaan tilan isännät ja myöhemmin heidän palkkaamansa miehet palvelivat ratsusotilaina Ruotsin armeijassa. 1600-luvulla tämä tarkoitti usein laajenevan valtakunnan itäosiin joutumista. Ikonit saattoivat olla peräisin tällaiselta sotaretkeltä.

Lillaksen asukkaiden verotettava omaisuus kirjattiin erilaisiin veroluetteloihin kuten tähän hopeaveroluetteloon vuodelta 1571.
Kuva Kansallisarkisto.


Seuraavaksi alettiin pohtia, olisiko ratsumiehistä mahdollista rajata vielä todennäköisin Pihkovan suunnalla liikkunut henkilö, joka olisi voinut tuoda ikonit mukanaan? Vastausta etsittiin ensin erilaisista verotuslähteistä, mutta koska ne eivät tarjonneet lisää valoa asiaan, siirryttiin tarkastelemaan toista lähderyhmää, jossa maaseudun asukkaat ovat hyvin edustettuna.

Helsingin pitäjästä eli nykyisen Vantaan alueelta on säilynyt 1620-luvulta alkaen tuomiokirjoja, jotka sisältävät oikeudenkäyntipöytäkirjoja. Kun ne käytiin läpi, voitiin löytää useita tapauksia, joissa Lillaksen asukkaita mainittiin. Erityisen kiinnostavaksi osoittautui vuoden 1640 talvikäräjillä käsitelty tapaus, jossa Lillaksen isäntä Claes Mårtensson edusti velkaansa perinyttä Nevanlinnan kirkkoherraa. Nevanlinna oli Pietarin kaupungin edeltäjä, joka kuului Ruotsille suurimman osan 1600-lukua. Claes tunsi siis henkilökohtaisesti ainakin yhden kaupungin asukkaan. Vaikuttaisikin todennäköiseltä, että hän on oleskellut alueella esimerkiksi ratsumiehenä toimiessaan, ja hän on hyvin voinut tuoda sieltä palatessaan mukanaan uskonnollisia esineitä – ulottuihan hänen tuttavapiirinsä kirkon miehiin.

Vuoden 1640 oikeudenkäyntipöytäkirja, jossa Claes Mårtensson on mainittu. Kuva Kansallisarkisto.


Ikonit saattoivat olla pelkkiä matkamuistoja, mutta myös merkki Lillaksen uskonelämän erityispiirteistä 1600-luvulla. Vuosisata tunnetaan Ruotsin valtakunnassa puhdasoppisuuden aikana, jolloin luterilaisuuden oikeaoppisuutta vahdittiin tiukasti. Tämä ei kuitenkaan onnistunut täysin, vaan samaan aikaan vahvistui myös voimakas yksilöllisen hurskauden korostaminen. Saattaa olla, että tällaiset ajatukset henkilökohtaisen hartauden tärkeydestä olivat saavuttaneet myös Uudenmaan rannikkoseudut, ja löytäneet vastakaikua Lillaksen asukkaista. Matkaikonit sopivat hyvin tällaiseen henkilökohtaiseen uskonharjoittamiseen. Onkin mahdollista, että nämä yksittäiset arkeologiset löydöt voivat olla merkki tilan asukkaiden ajatusmaailmasta vuosisatojen takaa.

Arkeologia ja historia ovat parhaimmillaan salapoliisityötä, jossa johtolankoja seuraamalla voidaan löytää todennäköisiä selityksiä erikoisillekin ilmiöille. Vaikka tulkintoja ei voitaisikaan todistaa lopullisesti, jo niihin johtavat ajatusketjut osoittavat hyvin, kuinka monenlaisiin kysymyksiin niukkakin aineisto voi tarjota vastauksia. Esimerkiksi Mårtensbystä löytyneet ikonit avaavat kiinnostavia näkökulmia 1600-luvun talonpoikien elinpiirin laajuuteen, kontaktiverkostoon ja ajatusmaailmaan. Näihin aihepiireihin liittyviin kysymyksiin etsitään vastauksia myös museon uudessa julkaisussa.

Lillaksen vanha tonttimaa sijaitsee edelleen idyllisessä maalaismaisemassa Vantaanjoen varrella.
Kuva Andreas Koivisto/ Vantaan kaupunginmuseo

Tuuli Heinonen

Kauppiaita, talonpoikia vai ratsumiehiä? -julkaisu on myynnissä Vantaan kaupunginmuseon museokaupassa. Hinta 14 euroa.

Tiedustelut ja tilaukset: kaupunginmuseo@vantaa.fi tai 050 318 1467.


Ei kommentteja: