perjantai 26. kesäkuuta 2015

Rappioromantiikkaa Åbyssa

Joskus läheltäkin löytyy unohdettuja ja ihmeellisiä paikkoja. Sellainen on eittämättä Piispankylän Åby, jossa kaupunginmuseon arkeologit avasivat kenttäkautensa. Purettu betonitehdas ja vanha hylätty maatila kertovat rappiotilastaan huolimatta ruusuisesta menneisyydestä.

Vanhan puretun betonitehtaan ympäristö muistutti kuunmaisemaa. Kuva Andreas Koivisto/Vantaan kaupunginmuseo.

Puretun betonitehtaan ympäristö on kuin karu kuunmaisema. Vanhojen betonilattioiden ja tiiviiksi tampatun maan väleistä nousee vain yksittäisiä kitukasvuisia puita ja rikkaruohoja. Tehtaasta muistuttaa enää ruosteiset lipputangot, joiden juurella kukoistavat ruusupuskat. Lyhyen matkan päässä keskeltä maalaismaisemaa kohoavat kerrostalot kertovat myös betonitehtaan olemassaolosta, sillä niissä asuivat tehtaan työntekijät.

Betonitehtaan vanhat lipputangot ovat säilyneet. Kuva Andreas Koivisto/Vantaan kaupunginmuseo.

Kun avoimesta tehdasmaisemasta siirtyy alas kohti Vantaanjokea, muuttuu maisema täysin. On kuin olisi siirtynyt kuusta viidakkoon. Polku johtaa valtavan maakellarin ohi villiintyneeseen metsikköön. Aluksi paikalla ei erottanut kun yli metrinkorkuisia horsmia ja nokkosia, joiden lehdillä roikkui etanoita ja kotiloita. Jonkun ajan ja kävelyn jälkeen rupesi kuitenkin kasvillisuuden lomasta löytymään vanhan maatilan ympäristöön kuuluneita elementtejä. Tila oli hylätty kun se joutui betonitehtaan puristukseen.

Palaneesta Åbyn päärakennuksesta oli jäljellä hiiltyneet hirret sekä uuneista peräisin olevat tiilikasat. Kuva Andreas Koivisto/Vantaan kaupunginmuseo.

Ensiksi löytyi palaneen 1800-luvun alun rakennuksen jäänteet. Talon puutarhasta oli säilynyt saniaiset, jotka olivat säilyttäneet asemansa muun kasvillisuuden joukossa ja kohosivat yhtä korkealle kuin horsmat. Talon jälkeen löytyi tiiliharkoista tehty kaivo sekä navetan kiviramppi. Saniaiset antoivat vihiä siitä, että myös muita puutarhakasveja olisi voinut säilyä. Pienen etsiskelyn jälkeen löytyikin yksinäinen kituutteleva syreenipensas, yksinäiset viinimarja- ja karviaispensaat sekä kaksi valtavaa omenapuuta. Ne olivat jääneet havaitsematta, sillä niin isoja omenapuita ei edes osannut etsiä.

Joenrannsta löytyi ruostunut tuoli, josta joku oli istunut ihailemassa ohivirtaavaa Vantaanjokea. Kuva Andreas Koivisto/Vantaan kaupunginmuseo.

Jatkaessa matkaa talon ohi löytyy hurmaava Vantaanjoki. Joki oli tilan kohdalla leveä ja kaunis. Vastaranta oli myös seesteisen rauhallinen ja vehreä ilman häiritseviä rakennuksia. Vaikka tila oli päässyt usean vuosikymmenen ajan rappeutumaan, pystyi siinä joen rannalla kuitenkin kuvittelemaan miten hieno tila ja kuinka kaunis sen ympäristö onkaan kukoistuskaudellaan 1500-luvulta 1970-luvulle ollut.

Hylätyn maatilan ympäristöstä löytyi monenlaista romua, kaikkea autonmoottoreista ja akuista talousjätteeseen. Kuva Andreas Koivisto/Vantaan kaupunginmuseo.


Ennen meitä arkeologeja muutkin olivat toki löytäneet tämän Åbyn ihmeellisen alueen. Siitä kielivät kaikki ympäristöstä löytyvät romut sekä tyhjät kaljatölkit ja lasinsirpaleet. Paikalle oli myös dumpattu myrkkyjä ja öljyjä niin paljon, että tapaus päätyi muutama vuosi sitten Poliisi-TV:hen saakka. Kaikesta tästä huolimatta paikan yllä huokui jotakin todella hienoa rappioromantiikkaa.

Andreas Koivisto

Ei kommentteja: