Näytetään tekstit, joissa on tunniste näyttely. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste näyttely. Näytä kaikki tekstit

perjantai 6. helmikuuta 2015

Rakkauden Vantaa

Vantaan kaupunginmuseossa sukelletaan rakkauden syövereihin. Osallistumme vuonna 2017 Suomen itsenäisyyden juhlintaan näyttelyllä, jossa ihastutaan, rakastutaan, lemmitään ja – erotaan.


Hääpari Pyhän Laurin kirkon ovella 11.8.1951. Kuva Vantaan kaupunginmuseo.
Olemme käynnistäneet dokumentointihankkeen, jonka aikana kerätään eri-ikäisten  kaupunkilaisten omakohtaisia rakkausmuistoja. Sallittuja ovat  kaikki tunnetilat onnen, ilon, surun ja epätoivon väliltä. Innoitusta aiheeseen olemme saaneet kroatialaisesta Särkyneiden sydämien museosta ja Orhan Pamukin Viattomuuden museo -klassikkoteoksesta, jotka molemmat ovat rakentuneet esineiden ja niihin liittyvien muistojen ympärille. Museologian professorin Janne Vilkunan mukaan museokokoelmien arvokkaimmat esineet ovat niitä, joilla on koskettava tarina.
Hanabölen kylän mökistä löytynyt hiuksista punottu sormus, jonka kultaiseen laattaan on kaiverrettu nimikirjaimet. Minkälaisia muistoja tai elämää suurempia tunteita koruun liittyy, sitä emme valitettavasti tiedä. Esine Vantaan kaupunginmuseo.
Alkaneessa projektissa keskiössä ovat esineet ja niihin liittyvät rakkaustarinat. Ihastumisen, rakastumisen ja intohimon tunteet ovat universaaleja ja ne koskettavat myös meitä museoammattilaisia, niinpä testasimme esineistä kumpuavaa tarinankerrontaa museon henkilökunnan kesken. Jokainen toi oman rakkausesineensä kahvipöytään ja kertoi vuorollaan siihen liittyvän tarinan. Kuulimme riemastuttavia kertomuksia muun muassa bussikuskilta saadusta ihailijaviestistä, silmälasien hankinnasta mustasukkaisen poikakaverin kanssa, perunaan kätketystä kosintalapusta sekä rippiraamatusta 1990-luvun Tinderinä. 

Tarkoituksena on koota näyttelyn esineet ja tarinat yhdessä kaupunkilaisten kanssa. Tässä tulemme kokeilemaan pienissä ryhmissä tapahtuvaa, museon henkilökunnan hyväksi havaitsemaa päiväkahvikeskusteluhetkeä. Millaisia muistoja ja tunteita esineet herättävät? Miksi joku esine on ylipäätään otettu talteen ja pidetty tallessa vuosien saatossa? 

Rakkauslukkoja Heurekan sillalla Tikkurilassa. Tähän mahtuu vielä lukko poikineen. ;)
Paikallismuseona meitä kiinnostavat paikat, joihin liittyy rakkautta ja vahvoja tunteita. Missä on treffailtu, riidelty tai erottu? Entä missä on tapahtunut se eka kerta tai muuten vaan lemmitty? Vantaalta löytyy lukemattomia rakkauteen yhdistettäviä paikkoja niin lentokentästä Vetokannaksen uimapaikan pusikoihin kuin Länsimäen pusupysäkistä Hotelli Vantaaseen tai Etelä-Suomen suosituimpaan vihkipaikkaan, Pyhän Laurin kirkkoon. Kaupunginmuseo dokumentoi syksyllä Hakkilan seksikaupan ja tammikuun lopulla Vantaan maistraatin vihkipäivän. Ensi kesälle on suunnitteilla ainakin Pavin tanssilavalla puhjenneiden romanssien tallennus. Mitä kaikkia vantaalaisesta rakkaudesta ja rakkaudenpaikoista vielä paljastuukaan! 

Vihkitilaisuus Vantaan maistraatissa 30.1.2015.
Vantaan kaupunginmuseon ei tarvitse tarpoa rakkauden polkuja yksin, sillä vuoden 2017 aihevalinta osuu yhteen myös Hotelli- ja ravintolamuseon ja Teatterimuseon kanssa. Rakkauden tiloja -yhteishanke kokoaa kunkin museon näyttelysuunnitelmat ja luvassa on taatusti tunteiden paloa, värikkäitä näkökulmia aiheeseen ja…



Osallistu näyttelyn tekemiseen ja museoi rakkausmuistosi!

Tulemme järjestämään rakkaustarina-aiheisia työpajoja, joihin toivomme mukaan esimerkiksi kaveri-, työ- ja polttariporukoita. Olemme kiinnostuneita myös valokuvista, joita otamme mielellämme skannattavaksi. Tarinan kera tietysti. :)

Lisätietoja tallennushankkeesta amanuenssi Anna Kankaalta (anna.kangas@vantaa.fi, p. 050 302 4097) tai Mari Immoselta



torstai 15. joulukuuta 2011

Museotäti rockhuumassa

Ensimmäiset haastattelut tehty! Hyvin on siis lähtenyt käyntiin tämä vantaalainen rokkiprojekti ja intoa tuntuu riittävän loputtomasti. En tiedä, missä vaiheessa työkaverit ja läheiset ihmiset kyllästyvät totaaliseen rokkiryöpytykseeni, mutta vielä ovat ainakin kestäneet.

Marin kanssa on ollut mukava tehdä haastatteluita ja ne ovat sujuneet helposti ja rennolla meiningillä. Kun toinen on mukana, haastattelua pystyy kuuntelemaan keskittyneemmin ja samalla voi paremmin valmistautua seuraaviin kysymyksiin. Tosin ei niissä yksin tehdyissä haastatteluissakaan mitään vikaa ole, hyvin nekin ovat onnistuneet ja jatkossa niillä tulee olemaan pääpaino. Nyt kuitenkin tämä parityöskentely on ollut piristävää vaihtelua normaaleihin dokumentointirutiineihin ja muutenkin näin aluksi se on ollut hyvä keino muokata neljäsivuinen, lähes 200 kysymyksen haastattelurunko toimivaksi.

Tosi kivaa aineistoa on tähän mennessä jo tullut. Haastatteluissa on noussut esiin monia mielenkiintoisia teemoja. Herkullisia tarinoita on paljastunut jokaiselta informantilta ja niitä on tullut sitten makusteltua mielessä haastattelun jo loputtua. Projektin työstäminen jatkuu tavallaan siis työajan jälkeenkin, ainakin vielä tässä vaiheessa osaksi siksi, koska se vaan on niin hauskaa.

Mari ja minä olemme aika hyvä kansatieteilijätiimi. Ideoita sinkoilee ja ne jalostuvat keskusteluissamme, joita käydään kahvipöydästä työmatkaliikennevälineisiin. On helpottavaa, ettei rocktutkijahurmosta tarvitse kokea yksin. Uusin hanketta koskeva suunnitelmamme liittyy Lasten ja nuorten kulttuuritalo Vernissassa toimivaan hienoon animaatioasemaan. Tarkoitus on, että Vantaan nuorisopalveluiden käsityöpajan nuoret tekevät animaatioelokuvan aiheesta "vantaalainen rokkari". Nuoret vastaavat nukkien, lavasteiden ja käsikirjoituksen teosta sekä animaation toteutuksesta. Elokuvan käsikirjoituksen pohjana käytetään yhtä valitsemaamme haastattelua, toki kyseisen rokkarin suostumuksella. Luulen, että tämä on aika hauska ja erilainen tapa tuoda esiin rockmusiikin vaikutusta yksilön elämänkulkuun.

Oikeastaan aina, kun otan puheeksi alkaneen rokkiprojektimme, saan paljon keskustelua ja muisteluksia aikaiseksi. Olenkin pyrkinyt tuomaan hanketta esille mahdollisimman aktiivisesti, sillä keskustelut herättävät yleensä aina jotakin uutta. Viime aikoina olen saanut huomata, kuinka monella kuuluisallakin bändillä on vantaalaistausta. Jostakin syystä kaikki rokkarit eivät tätä seikkaa liiemmin korosta. Yksi tämän hankkeen tavoite voisikin olla asenteen muuttaminen, vantaalaisen rockin kaapista tulo! Kun rocknäyttelymme vuonna 2014 avautuu, voi musiikin ammattilainen ääneen julistaa: "Olen rokkari ja Vantaalta. Ja olen ylpeä siitä!" :D

Anna

perjantai 25. marraskuuta 2011

Designia kivikaudella ja nyt

Museon perusnäyttely Tarinamme Helsingestä Vantaaksi tulee hieman uudistumaan toukokuussa 2012. Vantaan alueen esihistoriasta kertovaa osuutta muokataan muotoilun suuntaan. Monta ahaa-elämystä on syntynyt, käsikirjoitus alkaa hahmottua ja näyttelyn "punainen lanka" vahvistua. Pohdinta liikkuu hyvän muotoilun merkityksessä ennen ja nyt. Toiminnallisesti kelvoton tekele on varmasti ollut yhtä harmittavaa ennen kuin on nytkin. Näyttely on osa World Design Capital Helsinki 2012 ohjelmistoa.

Jaana af Hällström