Kirkonkylän kaivaukset on saatu päätökseen ja nyt ollaan
turvallisesti takaisin toimistossa löytöjen ja kaivauskarttojen kanssa. Sää
kohteli meitä pääosin erittäin hyvin, ainoastaan muutama rankempi sadepäivä
hankaloitti hiukan tekemistä. Kirkonkylää ei kirkkomaata lukuun ottamatta ollut
tutkittu ennen juuri ollenkaan arkeologisesti, joten tämä ensimmäinen
kenttäkausi sujui pitkälle Kirkonkylän maanalaisiin kerroksiin tutustuen.
 |
| Aamutuimaan otettu kuva Pappilan alapuolella olevasta koeojasta. Kuva Andreas Koivisto/Vantaan kaupunginmuseo. |
Uuteen kohteeseen tutustuminen on aina haastavaa, sillä
etukäteen ei todellakaan voi tietää mitä sieltä maan alta tulee paljastumaan. Onko
myöhempi maankäyttö tuhonnut kaikki vanhat kiinnostavat maakerrokset vai onko
paikalla ylipäätään ollut ihmistoimintaa? Näitä kysymyksiä jouduimme pohtimaan
ensimmäisen viikon aikana kun emme oikein löytäneet mitään merkittävää. Kylmän hiki
rupesi jo nousemaan pintaan, kun ainoat löytömme neljän ensimmäisen päivän
aikana olivat 1950-luvulla puretun talon jäänteet. Onneksi löysimme viikon
lopuksi kuitenkin uunin jäänteet, jotka eivät näkyneet missään historiallisissa
kartoissa.
Avasimme koeojan uunin viereen ja laajensimme siitä
myöhemmin kaivausalueen uunin ympärille. Toisen koeojan avasimme uunin
länsipuolelle. Löysimme kaivausalueiltamme useita eri rakenteiden osia. Uunin
lisäksi löysimme esimerkiksi rakennusten kivijalan osia, puupaaluja ja
puulattian jäänteet. Rakenteet tulivat kuitenkin esille niin kapealta alueelta
ja hyvin hajanaisesti, että meille jäi vielä epäselväksi minkä ikäinen mikäkin
rakenne on ja miten ne liittyvät toisiinsa. Toiveena siis on, että voisimme
ensi vuonna laajentaa tutkimusaluetta ja tutkia tarkemmin ja laajemmin
löytämiämme rakenteita.
Rakenteiden ympäriltä löysimme esineitä, jotka ajoittuvat
1300-luvun lopulta 1600-luvulle. Tämä sopii hyvin yhteen karttatietojen kanssa,
sillä historiallisilla kartoilla, jotka kuvaavat tutkimusaluettamme vuodesta 1699
eteenpäin, löytyneiden rakenteiden paikalla näkyy pelkkää peltoa, niittyä tai
puistoa. Onko paikalla mahdollisesti sijainnut vanha pappila, joku muu kylän
yksittäistila vai ehkä vanha kyläraitti monine tiloineen? Näitä asioita on
hauska miettiä, mutta varmaa vastausta on tällä hetkellä mahdoton saada.
 |
| Arkeologit löysivät myös jälkiä muutaman kymmenen vuoden takaisesta juhlinnasta Kirkonkylässä. Onkohan pappilan puistossa harrastettu pussikaljottelua enemmänkin? Kuva Andreas Koivisto/Vantaan kaupunginmuseo. |
Vaikka kaivauspaikalla ei olekaan karttojen mukaan sijainnut
rakennuksia vuoden 1699 jälkeen, löytyi kaivauksilla kuitenkin merkkejä myös
myöhemmistä ajoista. Löysimme esimerkiksi tinasotilaan, jollaisilla pappilassa
asunut kirkkoherran poika myönsi lapsuudessaan leikkineensä. Toinen moderni
löytö oli kuoppaan haudattu Sokoksen muovipussi, jossa oli 1970–80-lukujen
tienoilta olevia oluttölkkejä. Tällaisiakin voi siis löytää pappilan edustalta.
Kukaan ei tosin vielä ole myöntänyt juoneensa ja sitten haudanneensa tölkit.
Andreas Koivisto