Nyt kun viime kesän Vantaan Mårtensbyn Lillaksen kaivaukset
on saatu kansien väliin raporttiin voi taas todeta, että kuvamme Vantaasta ja
historiasta yleensä on jälleen rikkaampi. Kun kirjoitettujen historiallisten
lähteiden määrä ei valitettavasti kasva enää kuin ani harvoin ja sattumien
kautta, niin arkeologisia kohteita on vielä tutkimatta paljon. Ja usein niistä
paljastuu jotakin uutta ja mielenkiintoista, joka antaa uusia näkökulmia
historiaan.
Ainakin sen on huomannut, että menneisyyden yhteisö ei ollut
lainkaan niin nurkkakuntainen kuin annettiin ymmärtää ainakin minun nuoruudessani.
Mårtensbyn Lillaksen kaivauksilla sen on huomannut erityisen selkeästi kun
olemme päässeet tutkimaan 1500-luvun lopulta 1700-luvulle ajoittuvia kerroksia.
Löytöaineistossa oli merkkejä laajoista ja pitkäaikaisista kontakteista ympäri
Itämeren alueen.
 |
| 1500-luvulla Kölnissä tai Frechenissä valmistetusta partamiehenkannusta löytyi useita paloja Lillaksen kaivauksilla. Kuva Pekka J. Heiskanen. |
Kaivausten näyttävimpiin löytöihin kuuluva, 1500-luvun
puolivälissä Kölnissä tai Frechenissä valmistettu, niin sanottu Partamiehen
kannu, on hyvä esimerkki ainakin esineiden liikkuvuudesta. Samoilla seuduilla
on valmistettu myös 1300-luvulta peräisin oleva niin kutsuttu Jacoba kannu,
jonka sirpale niin ikään löytyi Lillakselta. Mielestäni on huikea ajatella
miten laajasti esineet oikeasti ovat liikkuneet ja miten kauan. Aina
kivikaudesta asti esineitä on liikkunut kaupan myötä todella pitkiä matkoja. Yllä
mainitut löydöt osoittavat esimerkiksi näyttäviä kivisaviastioita tuodun Reininlaaksosta
tänne pohjolaan monen sadan vuoden ajan. Kaupan välittäjinä tänä aikana toimivat
Hansan kauppiaat.
 |
| 1300-luvun Siegburgissa valmistettu Jacoba-kannu. Lillakselta löytyi osa kannun suupalaa. Piirros Elina Terävä / kuva Pekka J. Heiskanen. |
Hansakaupan myötä Itämeren ympäristössä oli olemassa
kauppaverkosto, jota pitkin kauppatavara liikkui. Samoja kauppareittejä ovat
varmasti käyttäneet hyväksi myös useat ihmiset. Hyvä esimerkki on 1500-luvulla Pernajan
Torsbyn kylästä maailmalle lähtenyt Mikael Agricola, joka muun muassa opiskeli
Wittenbergin yliopistossa ja oli kuningas Kustaa Vaasan lähettämän valtuuskunnan
mukana Moskovassa neuvottelemassa rauhasta Ruotsin ja Venäjän välillä.
1600-luku oli sitten Ruotsin valtakunnassa suurvalta-aikaa,
jolloin ruotsalaiset muun muassa kävivät sotia ympäri Eurooppaa. Sotajoukkojen
mukana liikkui paljon ihmisiä ja niiden joukossa oli myös Ruotsin Itämaan
Helsingin pitäjän, eli nykyisen Vantaan asukkaita. Tätä kautta pitäjään on kulkeutunut
sekä esineitä että kokemuksia vieraista maista ja kulttuureista.
 |
| Lillakselta löytyneitä pronssi-ikoneita. Ikonit kuvaavat Pyhää Nikolaosta. Vasemmanpuoleisessa ikonissa Nikolaoksen vasemmalla puolella on Pyhä Tihon ja oikealla puolella Pyhä Menas. Murtuneen ikonin sivuilla on Kristus ja Jumalanäiti. Kuva Pekka J. Heiskanen. |
Partamieskannun lisäksi Mårtensbysta on löytynyt monia
muitakin kauempaa tuotuja esineitä. Kaksi muuta esimerkkiä ovat Venäjän
alueella valmistetut pronssi-ikonit, jotka kuvaavat matkailijoiden pyhimystä, Pyhää Nikolaosta. Kuten yllä on käynyt selväksi, ne eivät välttämättä ole
merkki ortodoksisen uskonnon harjoittamisesta tilalla, vaan saattavat yhtä
hyvin olla matkamuistoja. Toisaalta Lillakselta on myös löytynyt luultavasti
1600-luvulta peräisin olevia helmiä, joista ainakin osa voisi olla peräisin
rukousnauhasta. Mikäli kyseessä on rukousnauhan helmiä, on kyseessä puolestaan
katolinen perinne. Ovatpa esineet olleet osana uskonnon harjoittamista tai ei,
sekä ikonit että mahdollinen rukousnauha edustavat kulttuurin monimuotoisuutta
ja kertovat selvästi, että Lillaksen asukkaat eivät todellakaan olleet mitään
nurkkakuntaisia ihmisiä. He ovat varmasti olleet hyvin perillä siitä mitä
heidän ympärillään ja muualla maailmalla tapahtuu. Tai jos nyt ei maailmalla,
niin ainakin Euroopassa.
Andreas Koivisto