Viimeksi
kirjoitin blogissa koululaisesitelmistä, toivottavasti jaksatte kuitenkin vielä lukea esiintymisistäni. Halusin niistä vielä kirjoittaa, sillä olen puhunut monelle
muullekin kuin pelkästään koululaisille.
Tällä viikolla pidin näillä näkymin
viimeisen esitelmäni tältä vuodelta, kun olin puhumassa Aalto-yliopiston
maisema-arkkitehtiopiskelijoille. Kerroin heille arkeologin työnkuvasta ja siitä, millaista on työskennellä kaupungissa kaavoituksen parissa. Kuten kaupunginkin
kokouksissa, yritin painottaa, että arkeologiaa ja muinaisuutta ei tulisi nähdä
kaavoituksessa pelkkänä rasitteena, vaan myös mahdollisuutena. Arkeologisista
kaivauksista tulleita löydöksiä voi esimerkiksi hyödyntää alueen suunnittelussa
ja tuoda niiden avulla esille paikan menneisyyttä ja luoda paikalle identiteettiä.
Toivottavasti tällainen ajattelutapa juurtuisi täällä Vantaallakin pikku
hiljaa. Merkit ovat ainakin lupaavat, ja konkreettisia tuloksia saatetaan nähdä
pian!
![]() |
| Kaupunginmuseolla esitelmöimässä Vantaan keskiajasta. Kuva Anni Rissanen, Vantaan kaupunginmuseo. |
Olen vuodesta 2013 pitänyt esitelmistäni kirjaa, ja ajattelinkin tässä jakaa muutamia lukuja kanssanne. Tämän vuoden alusta olen ehtinyt pitää 52 esitelmää, joissa olen puhunut noin 2775 henkilölle. Itse asiassa esitelmäkertoja on vielä enemmän, sillä lasken kouluvierailun vain yhdeksi kerraksi, vaikka olen parhaimmillaan saattanut puhua niissä jopa neljälle luokalle saman päivän aikana. Kulunut vuosi on ollut selvä ennätysvuosi sekä esitelmien että kuulijoiden määrään nähden. Edellisinä vuosina olen yltänyt vain vajaan 2000 henkilön kuulijajoukkoon.
Esitelmiä
olen pitänyt kaikenlaisille ja ikäisille yleisöille, vauvoista vaareihin. Vauvoille
ja heidän vanhemmilleen pääsin esitelmöimään kaupunginmuseon
Vauvojen museomaanantaissa, kun näytin kuvia siitä, miten omat lapseni ovat vauvoina
vierailleet kaivauksillani ja lähinnä tehneet kaikkensa sabotoidakseen kaivausalueita.
Onneksi vaimoni on aina ollut paikan päällä kameran kanssa ja tallentanut
tihutöitä, niin oli mistä ammentaa. Eskarilaisia olen suhteellisen paljon
kierrättänyt kaivauksilla ja näyttelyssä - ja kuten mainittua - olen kierrellyt
paljon alakouluja. Tämän lisäksi olen pitänyt erilaisia iltaesitelmiä ja
luentoja aikuisille ja erikseen vielä päiväsaikaan eläkeläisille.
| Eskarilaisia tutustumassa Jokiniemen kaivauksiin kesällä 2015. Kuva Riikka Väisänen, Vantaan kaupunginmuseo |
Vuosien mittaan matkaan on mahtunut myös hiukan erikoisempia esitelmiä. Erikoisin aihe oli varmaan Vantaan taidemuseon - nykyisen Artsin - taannoisessa näyttelyssä, jossa keskustelin taiteilijan kanssa aiheesta ”Robotit ja arkeologia”. Keskustelu oli mielestäni hyvin hedelmällinen ja pakotti miettimään uusia näkökulmia omaan aiheeseeni. Yleisöä olisi kuitenkin voinut olla muutama enemmän sen kolmen paikalle saapuneen lisäksi…
Toinen
mielenkiintoinen paikka puhua oli viime vuonna Vantaalla järjestettyjen
herättäjäjuhlien yhteydessä pidetyssä virsiseurassa. Itse puhuin siitä, miten
uskomukset näkyvät Vantaan arkeologisissa aineistoissa. Siitäkin pystyi
puhumaan yllättävän paljon, sillä ihmiset näyttävät olleen kautta historian
hyvin taikauskoisia, ja pakanuutta on selvästi harjoitettu pitkään kristillisyyden
ohella. Vähän epäilytti, miten herkkä yleisö tulee olemaan näistä asioista, mutta
turhaan pelkäsin. Välillä laulettiin virsiäkin. Mielestäni oikein onnistunut
tapahtuma!
Ehkä tähänastisen
urani hauskimpia esitelmiä oli kuvajournalisti Touko Hujasen järjestämissä
tammikuisissa kesäbileissä, jossa juhlittiin Toukon tekemän Uuden Maan Sanomien
ensimmäisen numeron julkistamista. Juhlissa tutustuttiin Uuteenmaahan taatusti uusista
vinkkeleistä ja siellä oli hyvin monipuolinen esiintyjäkaarti. Yleisö sai
ihailla muun muassa posetiivaria, rintakarvansa polttanutta performanssitaiteilijaa,
spoken word -artistia, jonkinmoista s&m esitystä sekä tietenkin minua,
arkeologia. Täytyy myöntää, että oli mieleenpainuvat kesäbileet keskellä talvea, ja yleisökin oli taatusti uusi!
Arkeologi Andreas Koivisto
