Minkälaisista kuvista museo on kiinnostunut?

Vantaan kaupunginmuseon kuva-arkistoon tarjotaan säännöllisesti vanhoja ja vähän uudempiakin valokuvia. Minkälaiset kuvat sopivat museon kokoelmiin ja miksi museo ei voi ottaa kaikkia kuvia vastaan? Entä mitä kuvia kuva-arkistossa jo on? Näihin kysymyksiin vastataan tässä kirjoituksessa. 

Kuvakokoelmat nyt

Vantaan kaupunginmuseon kokoelmissa oli syksyllä 2019 noin 137 000 kuvaa ja niistä 11% on luetteloitu digitaalisessa muodossa. Kuvien kirjo on hyvin laaja, yhdistävänä tekijänä on monimuotoinen yhteys Vantaaseen. Vuonna 2018 julkaistu kokoelmapolitiikka esittelee kokoelmien yksityiskohtia sivulla. Kuvakokoelmat koostuvat yksityishenkilöiden, yritysten, yhteisöjen ja kaupungin toimijoiden vedoksista, negatiiveista, dioista ja kuvatiedostoista sekä museon oman valokuvaajan kuvista.

Kuvakokoelmat tulevaisuudessa 

Kuvakokoelmiin tarjottuja kuvia arvioidaan seuraavien kolmen kohdan avulla. Kuvia, jotka eivät vastaa kriteereitä, ei valitettavasti voida ottaa osaksi museon kokoelmia.

Parhaimmissa lahjoituksissa tunnetaan kuvaaja, kuvausaika ja paikka tarkasti. 

1. Kuvien aihe

Kuvakokoelmia kartutetaan Vantaan kaupunkia (Helsingin pitäjä, Helsingin maalaiskunta ja Vantaan kauppala) koskevalla aineistolla. Museolla on paikallinen tallennusvastuu ja museo osallistuu valtakunnalliseen TAKO-toimintaan. Museon piiriin kuuluu siis historialtaan vantaalainen aineisto. Kuva-arkistoon otetaan erityisesti kuvia, joita kokoelmissa ei entuudestaan ole. Kartunnassa painotetaan myös seuraavia teemoja:

• Vantaalainen teollisuus 
• Vantaalaiset kodit, harrastukset, vapaa-aika ja tapahtumat 
• Kunnalliselämä, toimialat, organisaatiot ja museon oma toiminta 
• Kulttuurimaisema ja rakennuskulttuuri  
• Lähiö, lähiöasuminen ja lähiökulttuuri 
• Ostoskeskittymät, ostospuistot ja automarketit

Erityisesti 1800-luvun arkea esittelevät kuvat ovat nykyisissä kokoelmissa harvinaisia. Kyseinen kuva on Övre Nybackan keittiöstä.

2. Kuvien laatu

Aiheen sopivuuden lisäksi kuva-arkisto arvioi kuvan laatua. Kokoelmiin käyvät hyvälaatuiset digikuvat. Hyvälaatuisella digikuvalla tarkoitetaan mahdollisimman suurikokoista tiff- tai jpeg-tiedostoa resoluutiolla 300, mieluiten koossa A3 tai vähintään A4 eli noin 21 x 29cm.

Digikuvien lisäksi museo vastaanottaa mielellään hyvälaatuisia vedoksia, negatiiveja ja dioja. Alkuperäisiä kuvia ei tarvitse välttämättä luovuttaa museolle. Kuvat voidaan kopioida museon kokoelmiin skannaamalla tai valokuvaamalla. Jos haluat skannata kuvan itse, on tiedostojen oltava kooltaan mieluiten A3 ja resoluution 300. Näin varmistetaan, että kuvaa voidaan käyttää suurikokoisissa näyttelytulosteissa, kirjoissa ja muissa painotuotteissa mahdollisimman monipuolisesti.

Yleisin syy kuvista kieltäytymiseen on kuvan huono laatu. Esimerkiksi huonolaatuiset kännykkäkuvat, halvat rakeiset “tunnin kuvat” tai vanhemmalla kotiskannerilla skannatut kuvat eivät usein riitä museon tarpeisiin. Myös pahoin vaurioitunut, liian pieni, huonosti rajattu tai epätarkka kuva hyvästäkin aiheesta hankaloittaa kuvan käyttöä liikaa.

Kauniskaan vanha kuva ei sovi museon kokoelmiin, jos kuvan aihe on väärä tai kuvan kunto liian huono.

3. Kuvien oikeudet ja taustatiedot

Kuva-arkisto ottaa vastaan vain kuvia, joihin museo saa täydet käyttöoikeudet. Käyttöoikeuksien selvittäminen voi olla ongelmallista silloin, kun kuvien luovuttaja ei ole myös kuvaaja. On tärkeää tietää kuvaajan lisäksi myös kuvausaika, paikka ja kuvissa esiintyvien henkilöiden nimet.

Kaupunginmuseo jakaa kuvat valtakunnallisessa Finna-palvelussa lisenssillä, joka mahdollistaa kuvien vapaan käytön ilman maksua. Kuvia luovutetaan asiakkaille myös kuva-arkiston asiakaspalvelun kautta. Kuvien lahjoittajan olisikin hyvä tiedostaa, että luovutetut kuvat saattavat päätyä esimerkiksi kahvilan seinälle, mainokseen, historiateokseen tai sosiaaliseen mediaan. 

Ennen kuin tarjoat kuvaasi museolle, oli se sitten vanha tai uusi, tarkista liittyykö kuva aiheeltaan Vantaaseen, onko kuvan laatu riittävän hyvä ja ovatko kuvan taustatiedot selvillä. On myös tärkeää ymmärtää, ettei kaikkia kuvia voida ottaa osaksi museon kuvakokoelmia. 

Tästä kirjoituksesta voit lukea kuvaajamme vinkit omien kuvien säilytykseen. 

 Kaikissa kuviin liittyvissä kysymyksissä voit olla yhteydessä kuva-arkistoon kuva-arkisto@vantaa.fi 

Stella Karlsson

Museon vinkit omien valokuvien säilyttämiseen

Yksi museon Valokuvaa Vantaa -kierroksilla usein esiin noussut kysymys on miten omat tai perheen valokuvat kannattaisi säilyttää ja järjestää. Kysymys askarruttaa yhtä lailla puhelimensa aivan huomaamatta kuvilla täyttänyttä kännykkäkuvaajaa, filmiarkistonsa digitointia harkitsevaa valokuvaharrastajaa sekä vanhoihin valokuva-albumeihin uppoutunutta sukututkijaa.

Museo on oiva taho vastaamaan tähän kysymykseen. Vantaan kaupunginmuseon kokoelmiin kuuluu yli 135 000 valokuvaa: vedoksia, tulosteita, diakuvia, negatiiveja, digitaalisia kuvatiedostoja sekä kokonaisia valokuva-albumeita. Kokoelma karttuu jatkuvasti lahjoitusten ja oman dokumentointityön seurauksena. Tässä blogitekstissä pyrin vastaamaan kysymykseen valokuvien säilyttämisestä juuri maallikon näkökulmasta, sillä lähes jokaisella meistä on hallussaan melkoinen määrä valokuvia.

Aivan yksinkertaista kysymykseen vastaaminen ei kuitenkaan ole, sillä ei ole itsestään selvää mitä valokuvalla tarkoitetaan.

Mikä on valokuva?

Valokuva on löyhä yleiskäsite joukolle hyvin erilaisia kuvatyyppejä: aitoja valokuvia, fotomekaanisia vedoksia, tulosteita ja digitaalisia kuvatiedostoja. Yhteistä edellä mainituille on se, että kuva on alkujaan luotu altistamalla valoherkkä pinta – esimerkiksi filmi tai digikameran kenno – valolle, yleensä kameraa apuna käyttäen. Tämän tekstin kannalta oleellisin jako on digitaalisten ja käsinkosketeltavien kuvien välillä, sillä ymmärrettävästi näiden arkistointi poikkeaa merkittävästi toisistaan.

Runsaasti lisätietoa erilaisista kuvatyypeistä ja niiden tunnistamisesta löytyy Valokuvataiteen museon sivuilta.

Filmit, vedokset ja tulosteet

Oikeiden olosuhteiden lisäksi kuvien arkistointia mietittäessä on syytä muistaa kuviin liittyvien tietojen tallentaminen. Vaikka itse tietäisit millaisiin tilanteisiin, paikkoihin ja ihmisiin hallussasi olevat kuvat liittyvät, kuvia tulevaisuudessa katselevat jälkipolvet eivät. Siksi tiedot on tärkeä kirjata ylös kuvien yhteyteen. Jos merkinnät tekee suoraan kuvaan, kannattaa käyttää joko arkistokelpoista tussia tai pehmeää lyijykynää ja kirjoittaa tiedot selkeästi kuvan taakse ja reunaan. Tavallisella mustekynällä kirjoitettu teksti voi syöpyä kuvan läpi tai näkyä painaumina kuvassa. Usein parempi vaihtoehto onkin tehdä merkinnät kuvan yhteyteen valokuva-albumiin.

Erilaiset epäsuotuisat olosuhteet heikentävät kuvien säilymistä. Erityisesti lämpötilan ja ilmankosteuden toistuvat ja voimakkaat vaihtelut ovat haitaksi kuville. Siksipä kuvia ei kannata säilyttää paikoissa, joissa lämpötilat vaihtelevat rajusti, esimerkiksi vintillä. Myös ilmankosteus ullakolla on tyypillisesti liian korkea.

Merkittävimmät kuvien säilymiseen vaikuttavat ulkoiset tekijät ovat lämpötila, ilmankosteus ja valo. Korkea lämpötila nopeuttaa kuvissa tapahtuvia kemiallisia reaktioita, mikä näkyy esimerkiksi värivedosten värien muuttumisena. Mustavalkovedokset säilyvät hyvin tasaisessa huoneenlämmössä, mutta värivedosten ja filmien kohdalla kylmäsäilytys olisi kaikista paras vaihtoehto.

Korkea ilmankosteus edistää niin ikään kemiallisia prosesseja, mutta altistaa kuvan myös biologisille vaurioille kuten homehtumiselle. Sopiva ilmankosteus säilytyksen kannalta on 30–40%.

Kuvia ei kannata myöskään turhaan altistaa valolle. Erityisen haitallista on ultraviolettisäteily. Valon vaikutus näkyy kuvien haalistumisena ja voi lisäksi kellastuttaa emulsion sideaineita. Tästä syystä kuvien pitäminen jatkuvasti esillä erityisesti paikoissa, joissa ne altistuvat toistuvasti suodattamattomalle luonnonvalolle, ei ole suositeltavaa. Valokuva-albumitkin olisi syytä säilyttää umpinaisessa kaapissa.

Yksi tapa edistää valokuvien säilymistä on niiden digitointi. Digitointi vähentää tarvetta käsitellä alkuperäistä kuvaa, jolloin sen kokema rasitus vähenee. Digitoinnissa on myös se etu, että alkuperäisen kuvan tuhoutuessa digitaalinen kuva säilyttää paljon tietoa.

Kuvien digitointi

Valokuvien ja tulosteiden digitointi onnistuu kätevästi tavallisella skannerilla tai monitoimilaitteella. Filmin digitoiminen sen sijaan vaatii siihen sopivaa laitteistoa, kuten esimerkiksi skanneria tai valopöydän ja kameran yhdistelmää.

Laadukkaat filmiskannerit ovat suhteellisen kalliita ja aivan pienen kuvamäärän digitointia varten sellaista ei välttämättä kannata hankkia. Maksutta skannereita pääsee käyttämään monissa kirjastoissa. Esimerkiksi Tikkurilan kirjaston Digipaja Dynamossa on käytössä kuva- ja filmiskanneri sekä tarvittavat Adoben ohjelmistot. Lisäksi monissa kirjastoissa on mahdollista digitoida VHS-kasetteja. Kirjastoista löytyy myös osaavaa henkilökuntaa auttamaan alkuun laitteiden käytössä.

Myös useat yritykset tarjoavat kuvien digitointipalveluita sekä jälkikäsittelyä, kuten naarmujen tai repeämien häivyttämistä. Hintaan vaikuttaa kuvien tyyppi, määrä ja skannauksen laatu. Yleensä on kannattavampaa digitoida kerralla suurempi määrä kuvia, sillä usein työstä veloitetaan kuvien määrästä riippumaton minimihinta.

Skannaaminen altistaa alkuperäisen kuvan valolle ja lämmölle. Tästä syystä prosessia ei kannata toistaa tarpeettoman montaa kertaa, vaan pyrkiä heti digitoimaan kuvat riittävän laadukkaasti. Ja kun kuvien digitointiin on käyttänyt aikaa, rahaa ja vaivaa, kannattaa lopputuloksena syntyneistä digitaalista kuvistakin pitää hyvää huolta!

Teknisemmän perspektiivin kuvien digitointiin tarjoaa tämä Valokuvataiteen museon artikkeli.

Digikuvien arkistointi

Myös digitaalisista kuvista huolehtiminen vaatii aktiivisia toimia. On helppo tuudittautua virheellisesti ajatukseen siitä, että kun kuvat on kerran tallentanut kovalevylle tai CD:lle, ne säilyvät siellä muuttumattomina maailman loppuun saakka. Kovalevyt ja CD:t, samoin kuin mikä tahansa muukin tallennusmedia, on kuitenkin syytä mieltää väliaikaiseksi arkistointipaikaksi. Tietokoneet ja kovalevyt hajoavat ja niiden tekniikka vanhenee. CD-levyjen luvattu käyttöikä vaihtelee seitsemän ja 30 vuoden välillä. Digitaaliset kuvat on siis ajoittain kopioitava uudelle laitteelle.

Koska digitaalisten kuvien kopiointi muuttumattomina onnistuu helposti nappia painamalla, kannattaa kuvatiedostot säilyttää useammassa paikassa. Esimerkiksi pilvipalvelun ja kovalevyn yhdistelmä on toimiva, sillä silloin kuvat ovat tallessa myös fyysisesti eri paikoissa ja säilyvät esimerkiksi tulipalon tai vesivahingon sattuessa.

Myös digitaalisiin kuviin on tärkeää tallentaa tietoa kuvissa esiintyvistä henkilöistä, paikoista, tapahtumista ja kuvausajankohdasta. Nämä tiedot voi tallentaa suoraan kuvaan metatietoina, jolloin ne pysyvät aina kuvan mukana ellei niitä erikseen poisteta. Tietojen lisääminen onnistuu avaamalla kuvan tiedot (Windowsissa esimerkiksi hiiren oikea klikkaus ja ominaisuudet). Metatietojen lisäämistä helpottavia ohjelmia löytyy myös lukuisia, esimerkiksi ilmaiset ExifTool ja PixVue. Myös ulkoisiin kovalevyihin ja muistitikkuihin kannattaa merkitä selvästi päälle mitä ne sisältävät. Tietysti tiedot vai tallentaa myös esimerkiksi erilliseen tekstitiedostoon kuvien yhteyteen.

Itse teetän tärkeimmistä digitaalisista kuvistani myös vedokset, jotka arkistoin kenkälaatikkoon. Digitaalisiin kuvatiedostoihin verrattuna vedoksissa on se verraton etu, että niiden katseluun ei tarvita ohjelmistoja ja laitteita, jotka väistämättä vanhenevat.

Lähteet

• Dölle, S. (1978). Kuvat kunniaan. [Helsinki]: Museovirasto.
• Isomursu, A. (2011). Kuvansa kullakin: Valokuva-arkiston hallinnan kysymyksiä. Helsinki: Suomen valokuvataiteen museo.
• Suomen valokuvataiteen museo. (2019). Valokuvien säilytys. https://www.valokuvataiteenmuseo.fi/fi/tietopalvelut/tietoa-ja-oppaita/valokuvien-sailytys.

Lisää valokuvista

• Valokuvaajan viisi vinkkiä parempiin kuviin – "älä käske ketään hymyilemään"
• Vantaan kaupunginmuseon kuvia Finna-palvelussa
• Minkälaisista kuvista museo on kiinnostunut?

Antti Yrjönen, teksti ja kuvat

Kirjoittaja on Vantaan kaupunginmuseon ja muutenkin valokuvaaja, joka säilyttää kuviaan ainakin kenkälaatikossa ja Instagramissa. Lisää kuvia löydät täältä.

Vanhoja kuvia Martsarista kaivataan kirjaan!

Suomalaisen Kirjallisuuden Seura (SKS) juhlistaa 50-vuotiasta Martinlaaksoa ja julkaisee lähiöstä ensi vuonna kirjan. Kirjassa tuodaan esiin erityisesti lähiössä varttuneiden nuorten tarinoita 1970–1980- luvuilta. Kirjan kirjoittaa itsekin Martinlaaksossa varttunut Jukka Ahonen.

Vantaan kaupunginmuseo auttaa keräämään kirjaa varten kuvia martsarilaisilta vuosien varrelta. Kuvia vastaanotetaan 17.9. - 31.10. Lue tarkemmat ohjeet tekstin lopusta.

Kuva martsarilaisista lapsista kerrostalojen pihalla Raikurinne 1:ssä 1970-luvun lopulla.
Kuva: Salpa Oy, Vantaan kaupunginmuseo.

Aloitammekin kuvakeruun seuraavista teemoista 1970-1980-luvuilta:

1. Kotipiha: rakentaminen, lasten leikit, yhteisöllisyys. Tarinankulun takia haussa on erityisesti kuvia Raappavuorenreunalta tai Raiviosuonmäeltä.
2. Tiilikoulu: koulumatka, välitunnit, koululaiset, luokat, juhlasali, ruokala, ajan henkeä kuvaavat vaatteet ja tavarat.
3. Martinkeskus: arki, kaupoissa käynti, liikkeet, kiipeilyteline, myyjät ja erityisesti ossulla hengailevat nuoret, “ossun jengi”.
4. Kaltsit: nuorten toilailu, lempi, bändit, vaput, kesäillat.
5. Martinlaakson koulu: käytävillä notkuvat oppilaat, luokat, opettajat, auditorio, ruokasali, punaiset katokset.
6. M-juna.

Juha Lehti esiintyy Jäähyväiset Martinkeskukselle -konsertissa syyskuussa 2016.
Kuva: Stella Karlsson, Vantaan kaupunginmuseo.

Uudempia otoksia:

7. Laajavuoren koulun purkaminen
8. Martinkeskuksen hautajaiset. Täsmänä graffiti formulakuskeista ja Juha Lehti esiintymässä.
9. Muuttuva Martinlaakso. Kuvia maahanmuuttajista, uusista rakennuksista.

Ja viimeisenä täsmäkuva:

10. Hurriganeksen keikka sunnuntaina 12. lokakuuta 1975 kerrostalon kerhohuoneella.

Elämää Martinkeskuksessa 1970-luvulla.
Kuva: Vantaan kaupunginmuseo.

Pyydämme lähettämään kuvat sähköpostilla lokakuun loppuun mennessä osoitteeseen martsari50@gmail.com. Tässä vaiheessa riittää kännykällä otettu kuva alkuperäisestä otoksesta. Laita mukaan tietoja kuvasta (aihe, vuosi ja kuvaaja, jos tiedossa). Otamme yhteyttä lähettäjään, jos kuva valitaan kirjaan. Kirjaan valitut kuvat digitoidaan Vantaan kaupunginmuseolla ja tallennetaan myös Vantaan kaupunginmuseon kuva-arkistoon.