Toisen maailmansodan aikaan nuorukaiset joutuivat kaivamaan kaatuneille hautoja. Rovasti Weckströmin raskas velvollisuus oli tuoda omaisille suru-uutinen rintamalta.
Toisen maailmansodan aikana Helsingin maalaiskunnassa vallitsi normaalista poikkeavat olot. Miesten ollessa rintamalla, saivat kotona olevat heidän työt hoidettavikseen. Sodan taisteluissa kaatui useita miehiä paikkakunnalta. Kirkonkylän vanhimmat nuorukaiset saivat vastuulleen hautojen kaivamisen. Erään kerran kirkossa oli meneillään sodassa katuneen hautajaiset, eikä hauta ollut vielä valmis siunaustilaisuuden jo alettua. Routivaan maahan kaivettavan haudan äärellä urakoineet pojat tiesivät urkujen äänestä, että toimitus kestää vielä hetken. Kaivamisen nopeuttamiseksi he turvautuivat suojeluskunnan kranaatteihin. Sytytyksen jälkeen heillä oli 5,5 sekuntia aikaa poistua paikalta. Keino onnistui ja kuoppa oli valmis kirkonmenojen päätyttyä.
Suru-uutisten tuonti kuului rovastille. Kerrotaankin, että ”kun rovasti Weckström liikkuu hevosella ja ku hän tuli sinne kylään niin kaikki vapisi et kuka on nyt vuorossa taas poissa.” Kaatuneita piti myös käydä tunnistamassa. Eräs kirkonkylässä asunut nuori tyttö poikkesi kerran torimatkalla talon palvelustädin mukana Malmilla sijainneessa ruumishuoneessa. Palvelustäti halusi tietää oliko hänen poikansa tuotu sinne. Tyttö muisti vielä vanhanakin, kuinka kurkkasi vihreän pressun alle ja näki siellä makaavan ruumiin. Se oli nuori poika, jonka naama oli vääntynyt tuskaiseen ilmeeseen. Vartuttuaan sama tyttö näki vanhana kuolleen naapurirouvan ruumiin ja totesi silloin, että näyttääpä hän rauhalliselta.
Blogiteksti
liittyy kuolemasta kertovaan Kohti tuntematonta -näyttelyymme.
Kohti
tuntematonta on avoinna 9.10.2019 – 17.4.2020
ti
– pe klo 11 – 18
la
– su klo 11 – 16
Näyttelyymme on vapaa pääsy
Andreas Koivisto
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti