tiistai 20. elokuuta 2019

Punakaartilaiset siunattiin haudan lepoon yli 30 vuotta sisällissodan jälkeen – Hiekkaharjun muistomerkki 70 vuotta

70 vuotta sitten, 21.8.1949, yli 30 vuotta sisällissodan päättymisen jälkeen, paljastettiin juhlallisesti Hiekkaharjun punaisten muistomerkki. Tilaisuudessa rovasti Otto Weckström siunasi viimein haudan lepoon sisällissodassa kaatuneet punakaartilaiset. Tie muistomerkin pystyttämiseen ja vainajien siunaamiseen oli kuitenkin ollut pitkä.

Seppeelenlasku Hiekkaharjun vakaumuksensa puolesta kaatuneiden muistomerkille itsenäisyyspäivänä 1977. Kuvassa oikealla seisoo sotaveteraaneja lippujen ja partiolaisia soihtujen kanssa. Kuva: Foto Mannelin/Vantaan kaupunginmuseo.

Sisällissodan jälkeen maamme oli voimakkaasti kahtiajakautunut. Nykyisen Vantaan edeltäjä, Helsingin maalaiskunta ei ollut tässä suhteessa poikkeus. Sisällissodan taisteluissa ja vankileireillä oli kuollut toistasataa punakaartiin kuulunutta maalaiskunnan asukkia. Valkoisten apuun tulleita saksalaissotilaita oli kaatunut alle kymmenen.

Taistelujen päätyttyä voittajat siirsivät omat vainajansa Helsingin pitäjän Pyhän Laurin kirkon hautausmaalle sivistyneeseen tapaan heidän muistoaan kunnioittaen. Näin ei tapahtunut punaisten vainajien osalta. Taisteluissa kaatuneet haudattiin lähelle taistelukenttää kaivettuihin joukkohautoihin ja nykyisen Hiekkaharjun aseman ympäristössä kuolleet ja teloitetut punakaartilaiset päätyivät läheisiin hiekkakuoppiin. Vainajien nimiä ei selvitetty eikä niitä merkitty mihinkään luetteloon. Haudoista ei saanut jäädä muistoa, eikä niille saanut tuoda kukkia tai pystyttää muistomerkkejä.

Entisen Simonkyläntien, nykyisen Osmankäämintien varrella punaisten ketju puolustautui saksalaisia joukkoja vastaan 12.4.1918. Viljo Sohkasen mukaan tien varrelle kaivettiin taistelun jälkeen kaksi joukkohautaa. Nykyisin paikalla on rivi- ja omakotitaloja. Kuva: Riina Koivisto.

Paluu sovittelevaan yhteiskuntaan oli hidasta. Vasta 1930-luvun edetessä alkoi ajatuksien jyrkkyydessä tapahtua lieventymistä. Vuonna 1940 Helsingin ja Helsingin maalaiskunnan sosiaalidemokraattiset kunnallisjärjestöt pitivät Malmin hautausmaalla vuonna 1918 kaatuneiden ja surmattujen punaisten joukkohaudalla yhteisen muistotilaisuuden. Tämän jälkeen alkoi muistomerkkien suunnittelu.

Vuonna 1946 Helsingin maalaiskunnan kunnanvaltuusto päätti yksimielisesti pystyttää muistomerkin kaikkien sisällissodassa kaatuneiden vainajien kunniaksi. Toimikunnan puheenjohtajaksi nimettiin Tikkurilan punakaartin jäsenenä toiminut Viljo Sohkanen. Muistomerkkiasia oli esillä myös kirkkovaltuustossa ja rovasti Otto Weckströmin ehdotuksesta hautatoimikuntien työ yhdistettiin. Yhteistyötä johtivat yhdessä Sohkanen ja Weckström.

Weckström oli sisällissodan aikana liittynyt valkokaartiin ja kovasanaisesti tuominnut punakaartin toiminnan. Mutta aloitettuaan Helsingin maalaiskunnan kirkkoherrana 1922 hän saavutti kaikkien kansanryhmien sekä kieliryhmien suosion asettumalla sovinnon tielle. Niinpä oli luonnollista, että juuri Weckström lopulta siunasi haudan lepoon sisällissodassa kaatuneet punakaartilaiset vanhalla joukkohautapaikalla Hiekkaharjussa.

Lauantaina 24.8.2019 Hiekkaharjun punaisten muistomerkillä vietetään 70-vuotisjuhlaa. Samalla muistomerkillä paljastetaan sisällissodasta kertova muistotaulu. Taulun yhteydessä on linkki verkkosivuille (https://tarinasoitin.fi/vantaa1918), jonne on kerätty yhteensä 144 sisällissodan tapahtumien yhteydessä kuolleen punakaartilaisen nimet.

Andreas Koivisto

Luettavaa:
Koivisto, Katarina 2018: Från bondpojke till präst och från Borgå till Reval. Vantaa-Seuran vuosikirjassa Helsingin pitäjä – Vantaa 2019.

Koivisto, Riina 2018: Vantaalaisia muistoja ensimmäisestä maailmansodasta. Vantaa-Seuran vuosikirjassa Helsingin pitäjä – Vantaa 2019.

Tahvanainen, Aarno H. 2017: Kaatuneiden muistomerkit Helsingin maalaiskunnassa. Vantaa-Seuran vuosikirjassa Helsingin pitäjä – vantaa 2018.

Tahvanainen, Aarno H. 2018: Tikkurilan seudulla huhtikuussa 1918 kaatuneet punakaartilaiset. Vantaa-Seuran vuosikirjassa Helsingin pitäjä – Vantaa 2019.

Ei kommentteja: