keskiviikko 4. huhtikuuta 2018

Valokuvaa Vantaa: Tikkurila

Kotiseutuneuvos Lauri Leppänen totesi: "Valokuvaaminen auttoi minua juurtumaan kotiseutuun". Siksi Vantaan kaupunginmuseo järjestää huhtikuussa kolme ilmaista Valokuvaa Vantaa -valokuvauskurssia. Kierroksilla tutustutaan vantaalaisiin kaupunginosiin valokuvaten niitä ammattilaiskuvaaja Antti Yrjösen opastuksella. Kurssille osallistuakseen ei kuitenkaan tarvitse olla ammattilainen ja kännykkäkin riittää välineeksi. Ensimmäisellä kurssilla kuvataan Tikkurilassa.

Tikkurila on vanha kauppapaikka, jonne sisämaan hämäläiset toivat turkiksiaan myytäväksi. Nahat koottiin kymmenen kappaleen nipuiksi, jota kutsuttiin tikkuriksi. Tästä kaupunginosa on saanut nimensäkin. Tikkurila on historiallinen liikenteen ja kaupankäynnin solmukohta, jossa ovat ristenneet jo keskiajalta lähtien Suuri Rantatie eli Kuninkaantie ja Keravanjoen vesi- ja jääreitit. Tähän risteyspaikkaan rakennettiin 1860-luvulla Suomen ensimmäisen rautatieyhteyden pysähdyspaikka ja Tikkurilan kookas tiilinen asemarakennus.

Tutustuminen Tikkurilan historiaan on hyvä aloittaa vanhalta asemalta

Tikkurilan kehittyminen asuinalueena on pitkälti kytkeytynyt päärataan. Helsinki-Hämeenlinna rataosuus valmistui vuonna 1862, jolloin Tikkurilan asema oli Helsingin pitäjän ainoa pysähdyspaikka. Rautatie toi teollisuutta, kauppoja sekä asukkaita, jotka kulkivat töihin Helsinkiin. Carl Albert Edelfeltin suunnittelema Tikkurilan vanha rautatieasema vuodelta 1862 on maamme vanhin säilynyt tiiliasema ja tässä valtakunnallisesti merkittävässä, suojellussa rakennuksessa toimii Vantaan kaupunginmuseo.

Saksalaisperäistä nk. pyörökaarityyliä edustava punatiilinen asema oli valmistuttuaan ympäristöään voimakkaasti dominoiva kolmikerroksinen rakennus. Rakennusvaiheessa aseman ympärillä ei vielä ollut asutusta, koska tuolloin Tikkurilan kylä sijaitsi etelämpänä jokivarressa. Suuren aseman rakentamisessa varauduttiin liikenteellisesti tärkeän paikan kehittymiseen.


Tikkurilan vanhan rautatieaseman alueella sijaitsi monia sen toimintaan liittyneitä rakennuksia, kuten vasemmalla näkynyt lippakioski. Kuva vuodelta 1956, VKM/ Lauri Leppänen ja Viljo Holopainen.
Tikkurilan vanha asema vuonna 2018. Suojellussa rakennuksessa toimii Vantaan kaupunginmuseo. Kuva: Antti Yrjönen / VKM.

Joenvartta pitkin Vernissalle ja padolle

Merkkejä Tikkurilan moninaisesta historiasta löytää parhaiten Keravanjoen ympäristöstä. Vanhalta asemarakennukselta kannattaakin suunnata kohti rantaa ja Vernissatehdasta.

Tikkurilan vernissa- ja väritehtaiden historia alkoi 1860-luvulla, kun Tikkurilankosken myllyn yhteyteen perustettiin öljypuristamo ja muutamaa vuotta myöhemmin vernissatehdas. Vuonna 1919 öljy- ja vernissatehtaan viereen rakennettiin uusi maali- ja lakkatehdas. Aluksi maalinvalmistus oli pienimuotoista, mutta tehtaan toiminnan merkittävä laajentuminen tapahtui jo 1920-luvulla. Öljynpuristamosta on vuosien saatossa kehittynyt nykyinen Tikkurila Oyj -konserni, jonka tehtaat toimivat yhä Tikkurilan alueella. Väritehtaan toiminta siirtyi lopullisesti Keravanjoen eteläpuolelle 1980-luvun lopulla.

Keravanjoessa on ollut myllytoimintaa varten useita patoja, joista on nykyisin nähtävillä vuonna 1912 rakennettu massiivinen kiviharkkopato betonisydämellä. Tikkurilankosken pato on rakennettu tasarakeisesta Espoon Bodomin biotiittisarvivälkerapakivigraniitista, jota on louhittu mm. Juvanmalmin alueella. (Lähde: Historiallisen Tikkurilankosken padon kivimateriaalinselvitys, Geologian tutkimuskeskus 2018). Tikkurilankosken virkistyskäytön kehittäminen on käynnissä ja siihen liittyy osaltaan huonokuntoisen kalatien ja padon osittainen purkaminen ja puretun historiallisen kivimateriaalin uudelleen käyttäminen ranta-alueen muissa kohteissa.


Vernissatehdas ja vuonna 1912 rakennettu kivinen pato. Kuva: VKM.

Helsinggård ja Kuninkaala

Vernissaa vastapäätä ylittäessäsi sillan Keravanjoen itäpuolelle tulee vastaan Kuninkaalan keskiajalle sijoittuva kylä ja lähimpänä jokea Helsinggårdin keltainen seurantalo. Jatkaessasi matkaa joen eteläjuoksun suuntaan näet Tikkurilan väritehtaiden hallintorakennuksia jotka valmistuivat 1960-luvulla.

Svenska Odlingens Vänner i Helsinge ja myöhemmin Dickursby Ungdomsförening ry:n omistama seurantalo Helsinggård valmistui vuonna 1913. Kuva 1910-luvun loppupuolelta, VKM.

Heureka edustaa jokirannan modernia arkkitehtuuria

Ajatus tiedekeskuksen perustamisesta Suomeen ja pääkaupunkiseudulle syntyi 1980-luvun alussa. Hankkeen tavoitteena oli kaikki tieteenalat kattava ja suomalaista tutkimusta ja teknologiaa esittelevä, mutta myös kansainväliset mitat täyttävä keskus. Vantaa tarjoutui tiedekeskuksen isäntäkaupungiksi. Kaupunki lahjoitti keskusta varten tontin ja rahoitti puolet perustamiskuluista. Toinen puoli kuluista tuli elinkeinoelämältä ja valtiolta. Vuonna 1985 käytiin arkkitehtikilpailu, jonka voitti Mikko Heikkisen, Markku Komosen ja Lauri Anttilan ehdotus nimeltä ”Heureka”.

Tiedekeskus Heureka. Takana päärata ja pysäköintialue. Kuva vuodelta 1996, Scan-Foto Oy / VKM.

Söderlingin mylly ja Villa Söderbo

Ylittäessäsi Silkkisillan takaisin joen länsipuolelle näet Keravanjokeen laskevassa jyrkässä rinteessä sijaitsevan nykyisin kesäkahvilana toimivan Söderlingin tai myöhemmin Veinin myllynä tunnetun punamultaisen puurakennuksen. Sen vieressä on keltainen huvila, entinen myllärin talo, Villa Söderbo. Talossa toimi aikanaan myös myllyn konttori. Rakennukset ovat valmistuneet 1930-luvulla.

Myllyn rakensi itsekin mylläriperheestä kotoisin oleva Ernst Söderling. Mylly oli erikoistunut vehnäjauhojen valmistukseen. Myllyn aloittaessa toimintansa vehnän viljely oli vielä harvinaista, eivätkä kotimaiset yksiparisilla kivillä jauhetut jauhot pärjänneet laadussa tuontijauhoille. Todistaakseen, kuinka hyviä jauhoja hänen myllystä oli mahdollista saada, Söderling kiersi pitäjää antamassa jauhoja maanviljelijöille ja emännille kokeiltavaksi. Myllyn tuotanto oli suurimmillaan 1950-luvun alussa, jolloin se palveli koko lähialuetta. Saman vuosikymmenen loppupuolella pienet myllyt joutuivat kuitenkin vaikeuksiin, kun amerikkalainen halpa vehnäjauho saapui kilpailemaan markkinoista ja myös Söderlingin mylly lopetti vuonna 1956. Vantaan kaupunki osti tontin vuonna 1988. Mylly vuokrattiin Veini Vuorelalle, minkä jälkeen sitä on alettu kutsua Veininmyllyksi. Nykyisin myllyssä toimii kesäkahvila. Kesäisin sen tiloissa järjestetään myös muuta toimintaa kuten rantatansseja ja kesäteatteriesityksiä. Villa Söderbo toimii kaupungin taiteilijaresidenssinä.

Söderlingin mylly ja vasemmalla puiden takaa pilkottava Villa Söderling valmistuvat 1930-luvulla.  Kuva: Anne Vuojolainen /VKM.

Silkkitehdas

Söderlingin myllyn lähistöllä sijaitseva Silkkitehdas muodostaa ehjän ja yhtenäisen tehdasmiljöön jonka punatiiliset rakennukset valmistuivat 1934–1964. Suomen silkkiteollisuus Oy perustettiin vuonna 1933 Helsingissä, mutta jo seuraavana vuonna se muutti Tikkurilaan. Tehtaan vanhimmat osat valmistuivat 1930-luvulla, ja viimeisimmät laajennukset 1960-luvulla. Laajimmillaan tehtaaseen kuului kutomo, värjäämö, painamo, tarkkaamo, pakkaamo ja toimistotiloja. Rakennusten vanhempien osien suunnittelija oli Herman Kues ja uudempien Matti Finell. Tikkurilan Silkin loiston päivät sijoittuivat 1950-luvun puoliväliin, jolloin se työllisti yli 700 henkeä. Suurin osa työntekijöistä oli naisia.

Yhtiön perusteollisuus lopetettiin vuonna 1977, kun kutomo lakkautettiin. Tämän jälkeen tehtaan tiloissa jatkettiin vielä lippujen valmistusta, kunnes teollinen toiminta loppui kokonaan vuonna 1990. Tehdastoiminnan lopettamisen jälkeen tiloissa on toiminut erilaisia yrityksiä, taiteilijoita, teatteri ja arkkitehtuuripäiväkoti. Nykyään tehtaan tiloissa on tanssi- ja musiikkiharrastustoimintaa sekä Silkinportin monikulttuurinen toimintakeskus.

Tikkurilan Silkki Oy. Keskellä näkyy tehtaan suuri kutomorakennus. Kuva: 1965, Studio B. Möller / VKM.

Joelta takaisin asemaseudulle ja Asematielle

Tikkurilan kaupalliset palvelut ovat sijoittuneet yli sadan vuoden ajan sen vanhimman liikekadun varrelle Asematielle. Saman tien varrelle ovat sijoittuneet myös kunnan maalliset ja hengelliset palvelut. Tikkurila on ollut kunnan hallinnollinen keskus vuodesta 1946, jolloin entinen maalaiskunnan keskus Malmi liitettiin Helsinkiin.

Kaupungintalo ja sitä vastapäätä sijaitseva Tikkurilan kirkko otettiin käyttöön vuonna 1957. Kaupungintalo peruskorjattiin 2010-luvun alussa ja siihen rakennetussa laajennusosassa toimii kaupunginvaltuusto.

Asematien kaupunkikuvasta on muodostunut kerroksellinen, eri aikakausien muovaama. Alueella on nähtävissä 1950-luvun rakennusperintöä kaupungintalon ja kirkon lisäksi ns. Kassantalon liikerakennuksessa ja asuinkerrostalossa Asematie 1:n kiinteistössä. Asematiellä on lisäksi havaittavissa 1970-luvun ihanteisiin perustuvaa autokaupunkia sekä 1980-luvun isojen kaupallisten yksiköiden rakentamista.

Ilmakuva Tikkurilasta noin vuodelta 1967. Etualalla kulkee Asematie, jonka varrella on liikerakennuksia. Asematien mutkassa on kunnantalo. Sen eteläpuolella on Tikkurilan kirkko. Kuva: Kuultokuva Oy / VKM.

Kirjoittaja on Vantaan kaupunginmuseon rakennustutkija Anne Vuojolainen.

Ei kommentteja: