Valokuvaa Vantaa: Korso

Korson, kuten niin monen muunkin paikan historia, on oleellisesti riippuvainen sinne johtaneista reiteistä. Korson kohdalla alueen asutuksen kehitys alkoi rautatien rakentamisen myötä, tai oikeastaan vasta muutama kymmentä vuotta Helsinki-Hämeenlinna radan valmistumisen jälkeen. Valmistumisvuodesta 1862 lähtien vuoteen 1886 asti kyseisellä rataosuudella kulki ainoastaan kaukojunia. Yksiraiteiselle pääradalle tarvittiin kuitenkin ohituspaikka, ja Korso ollessaan Tikkurilan ja Keravan välissä valittiin kohtaamispaikaksi. Korson asema mainitaan ensimmäisen kerran junien pysähdyspaikkana Helsingin-Pietarin radan aikataulussa vuonna 1889. Aluksi kyseessä oli vain seisake, jossa junat pysähtyivät satunnaisesti. Säännöllinen aikataulun mukainen liikennöinti aloitettiin vuonna 1890.

Korson vanha asema on yksi Vantaan valtakunnallisesti arvokkaista rakennusperintökohteista. Vanha asemapuisto on pienentynyt alkuaikojensa koosta etenkin Urpiaisentien rakentamisen myötä. Vanha asemarakennus sijoittuu aivan Urpiaisentien läheisyyteen. Nykyinen asemarakennus ei ole alkuperäinen, sillä se poltettiin sisällissodan tapahtumien yhteydessä vuonna 1918 (Lisätietoa: https://tarinasoitin.fi/vantaa1918). Uusi asema rakennettiin palaneen tilalle samana vuonna arkkitehti Thure Hellströmin laatimien mallipiirrosten mukaisesti. Samoin piirustuksin on rakennettu myös Kauhajoen, Teuvan ja Harjavallan asemat. Tehdyistä muutoksista huolimatta rakennuksessa on yhä näkyvillä sen rakennusaikana muodissa olleen jugendin tyylipiirteitä esim. radanvarren päätykolmioiden ristikkokoristeet.

Ylempänä kallion päällä sijaitseva asuinkasarmi on asemarakennusta vanhempi, todennäköisesti alkuperäisen asemarakennuksen aikalainen. Vuonna 1901 valmistuneen rakennuksen suunnitteli rautatiehallituksen yliarkkitehti Bruno Granholm. Rakennuksessa oli alun perin viisi asuntoa. Rakennuksen julkisivujen taidokkaissa ja runsaissa puukoristeluissa näkyy aikakauden uusrenessanssityylin vaikutus (puurakennusten kohdalla puhutaan myös nikkarityylistä tai sveitsiläistyylistä). Asemarakennusten kokonaisuudesta on lisäksi jäljellä talousrakennus, jossa on kaikille huoneistoille tarkoitetut omat varastotilat. Rakennus on ensimmäiseen 1900-luvun vaihteen rakennusvaiheeseen kuuluva. Käyttötarkoituksesta huolimatta tämänkin rakennuksen arkkitehtuuriin on panostettu. Koristeellisia puuosia on ovien vuorilaudoissa sekä päätyräystäiden räystäslaudoissa ja -konsoleissa.

Korson rautatieasema 1979. VKM.

Korson pientaloasutuksen varhaisvaiheista

Junaradan vaikutuksesta Helsingin maalaiskuntaan alkoi 1900-luvun alusta alkaen muodostua pientaloasutusta. Radan varresta palstoitettiin tontteja Helsingissä työssä käyvälle väestölle. Palstoitus kiihtyi 1920-luvulla, muun muassa siksi, että Helsingissä tuli voimaan huoneenvuokrasäätely. Sen seurauksesta pääkaupunkiseudulta toimeentuloa hakemaan tullut työväki muutti enenevissä määrin maalaiskunnan puolelle, myös ihan sen rajaseuduille asti, nykyisen Korson alueelle. Korson nykyinen alue kuului tuolloin Helsingin maalaiskunnan lisäksi osaksi Tuusulaa ja Keravaa.

Helsingin ulkopuolella tonttimaata sai halvemmalla ja rakentamismääräykset eivät olleet niin tiukkoja kuin Helsingissä. Vuonna 1931 lähtien palstoitusta alettiin kontrolloimaan siten, että siitä tuli pyytää lausunto lääninhallitukselta. Tätä ennen valvontaa ei juurikaan ollut. Korsossa palstoitus tapahtui pääasiallisesti nykyisen Korsontien varrella ja sen eteläpuolisella alueella. Siellä on vieläkin jäljellä paljon vuosisadan alkuvuosikymmenten rakennuskantaa.

Korson liikekeskusta

Korson taajama kasvoi nopeasti sotien jälkeen. Etenkin Leppäkorven ja Vierumäen alueille rakennettiin paljon rintamamiestaloja. Väestön lisääntymisen ei noudattanut kuntarajoja ja palveluiden saaminen aiheutti hallinnollisia ongelmia. Kuntaliitoksia harkittiin sekä Tuusulan että Keravan kanssa. Lopulta koko alue päätettiin liittää Helsingin maalaiskuntaan vuonna 1954. Myös oman kunnan perustaminen oli ollut harkinnassa.

Kuntaliitoksen jälkeen Korson alueen rakentamista alettiin suunnitella järjestelmällisesti. Korson keskusta-alueesta suunniteltiin liikekeskustaa ja pääliikennekeskusta, asumista taas ajateltiin keskitettävän enemmän muun muassa Kulomäen, Vierumäen ja Mikkolan alueille. Kaikkiaan ihmisiä ajateltiin sijoittuvan Korson alueelle noin 20 000.

Keskusta-alueen rakentaminen alkoi 1960-luvulla alueen vapauduttua rakentamiskiellosta. Ensimmäisenä isona, ja varsin omaperäisenä, projektina oli Kirkon rakentaminen. Omaperäisen siitä tekee se, että kirkko rakennettiin yhteistyössä seurakunnan ja Kansallis-Osake Pankin kanssa. Arkkitehtina toimi Olli Kuusi. Kirkko vihittiin käyttöön adventtisunnuntaina 1962. Vihkijäisvieraiksi saatiin tasavallan presidenttipari Urho ja Sylvi Kekkonen.

Kirkon naapuritonteille syntyi 1960-luvun aikana liikerakennusten kokonaisuus, jotka ajan arkkitehtonisten ihanteiden mukaan ovat ulkoasultaan selkeitä, matalia ja graafisia. Niissä korostuu vaakalinjat ja laajat yhtenäiset näyteikkunapinnat. Kontrastit korostuvat niin mustavalkoisessa värityksessä kuin raskaiden kattojen ja keveiden seinäpintojen välisissä suhteissa. Nykyiset ikkunateippaukset haittaavat alkuperäisen arkkitehtuurin selkeyden ja kontrastisuuden hahmottamista.

Kirkon yhteyteen rakennettiin seurakuntakeskus ja tuhkahautausmaa vuosina 2000-2002 arkkitehtiopiskelijoiden Jari Frondeliuksen ja Jaakko Kepon suunnitelmien mukaan. Samalla kirkkotila ja liikerakennus uudistettiin. Samoihin aikoihin valmistui kirkkona vastapäätä LUMO:n lukio- ja monitoimitalo, joka on muuttanut alueen mittakaavaa rajusti.

Korson kirkko Merikotkantien ja Korsonpolun (entinen Korsontie) risteyksessä. 1964. VKM.

Villa Sjöberg

Yksittäisistä asuinrakennuskohteista Valokuvaa Vantaa -reitille osuu liikekeskustasta hieman kauempana sijaitseva Villa Sjöberg, joka tunnetaan myös nimellä Villa Korso. Arkkitehti Woldemar Baecmanin suunnittelema, vuonna 1959 valmistunut huvila sijaitsee ankkapuiston laidalla erittäin hienolla paikalla Ruusuvuorenmäen etelärinteellä. Se suunniteltiin Suomen Väri ja Vernissatehdas Oy:n teknisen johtajan asunnoksi. Nimensä rakennus sai ensimmäisen asukkaan mukaan. Tehdas itse sijaitsi Korsossa radan itäpuolella hieman asemakeskuksen eteläpuolella.

Rakennus on suunniteltu paikalleen siten, että sen pitkänomainen rakennusmassa on sijoitettu luonnon muotoja mukailemaan. Ankkalammen puolelle avautuu julkisivun tärkein elementti, pitkä, katettu parveke. Rakennuksen dramaattinen sijoittuminen ja sen hallitut, selkeät linjat sitovat rakennuksen kansainväliseen arkkitehtuurin modernistiseen suuntaukseen. Rakennus huomioitiinkin omana aikanaan niin kotimaisissa kuin ulkomaisissa arkkitehtuurijulkaisuissa.

Villa Sjöbergiä esitellään italialaisessa arkkitehtilehdessä (julkaisuvuosi ei tiedossa). Skannaus kaupunginmuseon arkistossa.

Kirjoittaja on Vantaan kaupunginmuseon rakennustutkija Susanna Paavola.