keskiviikko 12. helmikuuta 2020

Veromiehenkylän lyhyt historia - Kylän maat Otaniemen urheilukentän täytteenä

Keskiaikaisperäinen Skattmansby, eli Veromiehenkylä, on noussut viime päivinä otsikoihin, kun Vantaa on miettinyt Veromiehen kaupunginosan nimen vaihtoa modernimmaksi Aviapolikseksi. Ottamatta sen kummemmin kantaa nimen vaihdokseen, ajattelin kirjoittaa muutaman sanan kylän historiasta.

Skattmansbyn alkuperäinen tonttimaa on sijainnut Backaksen kartanon mäellä. Vaikka Backaksen kartano sijaitseekin pienellä kumpareella, on sitä ympäröivä alue suhteellisen alavaa seutua. Alue oli pitkään merenpinnan alla. Kumpare, jossa kartano nykyään sijaitsee, oli pitkään yksinäinen pieni saari ulkosaaristossa. Vasta nuorakeraamisella ajalla, noin 4500 vuotta sitten Backaksen alueesta tuli osa mannerta. Kartanon pihapiiristä tunnetaan yksi kivikautinen irtolöytö, sillä paikalla aiemmin sijainneiden kasvihuoneiden itäpuolelta on löytynyt kivikirves. Kirveen tarkka löytöpaikka on kuitenkin epäselvä. Kivikirveen perusteella ei siis ole poissuljettua, että paikalla olisi voinut olla asutusta jo kivikaudella.

Varmasti Skattmansby on asutettu keskiajalla, kun alueelle tuli ruotsalaissiirtolaisia. Skattmansby mainitaan ensimmäisen kerran historiallisissa lähteissä vuonna 1480. Uudenmaan vuoden 1543 maakirjan mukaan Veromiehenkylässä oli kahdeksan taloa. Tontti on merkitty Samuel Broteruksen vuoden 1699 kartalle. Paikalla oli tuolloin neljä tilaa: Silfwastas, Backas, Anntas ja säteri. Tämän lisäksi kylään on kuulunut nykyisestä kartanorakennuksesta noin 350 m etelään sijainnut tontti, joka on merkitty vuoden 1699 karttaan. Kyseinen tontti on tullut käyttöön vuoden 1700 tienoilla, ja sinne ovat vuoteen 1760 mennessä siirtyneet talot Spanski, Sandbacka, Storbäskas ja Lillbäskas.

Ote Samuel Broteruksen vuonna 1699 piirtämästä kartasta Skattmansbysta. Kartta: Kansallisarkisto.

Parin kilometrin päässä Veromiehenkylästä itään sijaitseva Kirkonkylä oli keskiajalla pitäjän hallinnollinen keskus. Veromiehenkylän nimi viittaa Skattmaniin eli verokuntien verot keränneeseen verokuntamieheen, joka oli yksi kruunun hallinnon virkamiehistä. Kirkonkylän ja Veromiehenkylän ympärillä asui myös muita hallintoon liittyviä virkamiehiä, joista on jäänyt jälkiä naapurikylien nimiin. Vielä nykyisinkin alueella sijaitsee kyliä kuten Domarby, Tolkby ja Brutuby. Nimistä Domarby viittaa kylässä asuneeseen tuomariin ja Tolk vanhan hämäläisasutuksen ja uuden kolonisaatioasutuksen välillä toimineeseen tulkkiin. Bryti on sen sijaan todennäköisesti tarkoittanut kruunun tai kirkon palveluksessa ollutta henkilöä, joka on johtanut uudisasutuksen paikallista järjestämistä.

1600–1700-luvuilla Backaksen tilan paikalle muodostui tilojen yhdistyessä säteri eli ratsutila. 1800-luvun alussa siitä muodostui huomattava herraskartano, kun se siirtyi Tomtbackan (Haltialan) säterin omistajan, aatelisen Gustav von Boismanin omistukseen. Tämän jälkeen tila oli pitkään aatelissukujen hallussa. Nykyinen kartanon päärakennus on rakennettu vuonna 1818. Kartanon omistajat hankkivat omistukseensa myös ympärillä sijaitsevien tilojen maat, jotka yhdistettiin Backakseen. 1900-luvun alkupuolella tila myytiin Osuusliike Elannolle. Backas on edelleen HOK-Elannon omistuksessa.

Vantaan kaupunginmuseo on myös tehnyt arkeologisia tutkimuksia Backaksen kartanon alueella. Vuosina 2015 ja 2016 kartanomäeltä etsittiin kaivauksin merkkejä keskiaikaisesta asutuksesta. Tutkimusalue oli hyvin potentiaalinen paikka muinaisjäännösten löytämisen kannalta, sillä se sijaitsi etelärinteellä lähellä joen rantaa. Kaivausten perusteella kuitenkin selvisi, että paikalta ei enää löytynyt merkkejä vanhasta kyläasutuksesta. Toimiessaan kauppapuutarhana alueen kaikki vanhat maakerrokset olivat kuorittu pois ja korvattu uudella puutarhamultakerroksella.

Kerroin puuttuvista maista opastaessani bussiretkellä, jossa tutustuttiin Kuninkaantiehen Vantaalla. Silloin yksi osallistujista totesi, että ei tietenkään ole mitään jäljellä. Hän oli ollut kaivamassa pois kerroksia. Maat oli hänen mukaansa viety Espooseen rakenteilla olevan Otaniemen urheilukentän täytteeksi. Kenttä on rakennettu Helsingin olympialaisia varten, joten siinä tapauksessa maat olisi viety pois 1950-luvulla. Jukka Hakon ja Pia Vuorikosken kirjoittamassa "Kartanoelämää Vantaalla" -kirjassa käy ilmi, että lämmitetyt kasvihuoneet rupesivat nousemaan kartanomäelle vuodesta 1946 alkaen samanaikaisesti keinokastelulaitoksen kanssa. Siten maan siirto sopisi ajallisesti aika hyvin yhteen Otaniemen kentän rakentamisen kanssa. Valitettavasti en retken yhteydessä huomannut ottaa talteen miehen yhteystietoja, vaan toteamus jäi kuulopuheeksi. Mutta mikäli Otaniemen urheilukentän alta yhtäkkiä rupeaa löytymään keskiaikaista esineistöä, tiedetään mistä ne ovat peräisin. Herääkin kysymys pitäisikö nimi siirtää maiden mukana Otaniemeen?

Andreas Koivisto

Ei kommentteja: