tiistai 3. syyskuuta 2019

Melkein 500 vuotta vanha partamiehenkannu Kölnistä

Keskiajalla Kölnin ympäristössä Reininmaalla oli useampia keskuksia, joissa valmistettiin niin kutsuttuja kivisavisia astioita. Kivisaviastiat olivat aikansa huippumuotoilua ja haluttua tavaraa ympäri Itämeren kaupunkien. Ne levisivätkin Hansakauppiaiden mukana laajalle Pohjois-Eurooppaan. Vantaalta on arkeologisilta kaivauksilta löytynyt useita eri kivisavikannujen sirpaleita. Näyttävin kokonaisuus on Vantaanlaaksossa sijaitsevalta Mårtensbyn Lillaksen tilalta, josta vuonna 2011 löytyi yksi pala ja vuonna 2012 reilu 20 palaa lisää samaa Kölnissä 1500-luvun puolivälin tienoilla valmistettua niin kutsuttua partamiehenkannua. Viime viikot konservaattori Nora Salonen on työskennellyt astian parissa ja liimaillut yhteen siihen kuuluvia paloja.

Partamiehenkannu on saanut nimensä astian kaulaa koristavasta parrakkaan miehen naamasta. Partamiehenkannun palasia on myös löytynyt Kirkonkylästä. Kölniläisten partamiehenkannujen lisäksi Vantaalla tehdyillä kaivauksilla on löytynyt sirpaleita muistakin Reininmaan kivisaviastioiden valmistuskeskuksista, kuten Siegburgista, Raerenista, Frechenista ja Westerwaldista. Sirpaleet kertovat tiiviistä kauppakontakteista Keski-Eurooppaan. Luultavasti suurin osa kivisavikannuista ovat kulkeutuneet Vantaalle Tallinnan kautta. Tallinna oli lähin suuri kaupunki ja toimi Hansakaupan välittäjänä lähiympäristön alueille. Nykyisen Vantaan alueella toimi useita niin kutsuttuja talonpoikaispurjehtijoita, jotka kävivät kauppaa Tallinnassa asuneiden kauppiaiden kanssa.

Andreas Koivisto

Tässä alla on Nora Salosen kuvakertomus partamiehenkannun konservoinnista ja kokoamisesta:

Työ aloitettiin kuvaamalla osat. Kuva: Nora Salonen/Vantaan kaupunginmsueo.

Palat puhdistettiin pölystä ja maa-aineksesta, jota oli vielä pienissä koloissa. Liimauspinnat pyyhittiin denaturoidulla etanolilla mahdollisten lika- ja rasvatahrojen varalta. Kuva: Nora Salonen/Vantaan kaupunginmuseo.

Palat sovitettiin yhteen ja kiinnitettiin alustavasti teipillä kannun sisäpuolelta, jotta nähtiin miten hyvin ne ”istuvat” paikoilleen. Liimaaminen aloitettiin pienimmistä paloista rakentaen suurempia kokonaisuuksia. Kuva: Nora Salonen/Vantaan kaupunginmuseo.

Palojen kiinnittämiseen käytettiin konservointiin tarkoitettua valmista Paraloid B-72 keramiikkaliimaa. Kuva: Nora Salonen/Vantaan kaupunginmuseo.

Liiman annettiin kuivua palojen ollessa tuettuna paikoilleen. Kuva: Nora Salonen/Vantaan kaupunginmuseo.

Saumojen kuivuttua niiden pienet rakoset tasoitettiin kipsipohjaisella täyteaineella. Kuva: Nora Salonen/Vantaan kaupunginmuseo.

Täytöt retusoitiin ja suojattiin puolihimmeällä vesiliukoisella lakalla. Kuva: Nora Salonen/Vantaan kaupunginmuseo.

Valmis kannu kuvattiin ja pakattiin säilytystä varten. Kuva: Nora Salonen/Vantaan kaupunginmuseo.

Ei kommentteja: