Kirkonkylähankkeen keskustelutilaisuus 17.10.2012
Pappilan kupeessa sijaitsevaan Pakarintupaan Helsingin pitäjän
Kirkonkylään oli keskiviikkoiltana saapunut reilu 20 innokasta ihmistä
kuulemaan Vantaan kaupunginmuseon uudesta Kirkonkylä-hankkeesta. Hankkeen
tarkoituksena on vuoden 2014 loppuun mennessä tuottaa Kirkonkylän tietopaketti,
joka käsittää kirjan kylää koskevista uusista tutkimustuloksista sekä verkkonäyttelyn
kylästä.
Jotta Kirkonkylää koskeva tietopaketti saataisiin
aikaiseksi, on sitä ennen määrä tuottaa uutta tietoa kylästä. Projektilla on
muutamia aihepiirejä, joita on tarkoitus tutkia lähemmin. Nämä ovat arkeologia,
rakennustutkimus sekä sosiaali- ja asutushistoria. Pakarituvassa pidetyssä
keskustelutilaisuudessa tutkimusalueet esiteltiin kyläläisille, jotka saivat keskustella projektista ja sen aiheista projektivetäjän kanssa.
Koska varhaisimmat Kirkonkylää kuvaavat kartat ovat vasta
vuodelta 1699, halutaan arkeologian avulla selvittää miltä kylä näytti ennen
tätä. Mielenkiintoinen kysymys on esimerkiksi kylän keskiaikainen sijainti. Onko
kylä aina sijainnut samalla paikalla kuin vuonna 1699, jossa kylän keskus on
nykyäänkin, vai onko kylä muuttanut sinne jostakin muualta? Olisiko kylä esimerkiksi
voinut sijaita aikaisemmin samalla rinteellä, jossa nykyään on pappila?
Projektissa ei kuitenkaan ole tarkoitus kaivella pelkästään
vanhoja. Tulevan parin vuoden aikana aiotaan myös dokumentoida kylän lähihistoriaa
ja nykytilaa ja verrata sitä sadan vuoden takaiseen tilanteeseen. Yhteiskunta on viime sadan
vuoden aikana kehittynyt valtavasti ja meitä kiinnostaa miten tämä näkyy
Kirkonkylässä, tai maailman navassa, joksi kyläläiset itse kokevat kylänsä.
Siispä pyydämme myös kylän nykyisiä ja vanhoja asukkaita suorittamaan omia
kaivauksiaan kirjoituspöytiensä laatikoissa ja kuva-albumeissaan, jotta
löytyisi laaja valikoima kylän elämää kuvaavia valokuvia.
Keskustelutilaisuudessa tuli esille paljon hyviä ehdotuksia
projektin sisältöön. Erityisesti painotettiin sitä, että tutkimuksesta pitää
yrittää saada mahdollisimman elävä. On tärkeää ettei keskitytä liikaa vain
rakennuksiin ja paikkoihin ja unohdeta niihin liittyvät ihmiset. Samassa muistutettiin,
että projektissa pitäisi näkyä, että kyläyhteisö on edelleenkin hyvin eloisa ja
aktiivinen. Tämä on hyvä lähtökohta tutkimukselle ja antaa projektinjohtajalle
energiaa kun huomaa kyläläisten itsekin olevan projektista innoissaan!
Andreas Koivisto
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti