perjantai 14. joulukuuta 2012

Tikkurilan kirkko on kaupungintalon pari

Kirkko rakennettiin Asematien varteen,
vastapäätä kaupungintaloa
Tikkurilan seurakunnat, suomen- ja ruotsinkielinen, ottivat vastaan arkkitehtien Kalle ja Leena Niukkasen suunnitteleman Tikkurilan työkeskuksen rakennuksen marraskuussa 1956, tupaantuliaisia vietettiin ensimmäisenä adventtina ja vuodenvaihteessa oli vihkiäistilaisuuksien vuoro. Työkeskuksen ja sen kirkkosalin vihkiminen suoritettiin kahteen kertaan, suomeksi ja ruotsiksi 30.12.1956. Suomenkielisen vihkimisen suoritti Tampereen piispa Elis Gulin, ruotsinkielisen jumalanpalveluksessa vihkiäisjuhlallisuuksia johti piispa G.O. Rosenqvist.

Paikalla suomenkielisessä tilaisuudessa oli myös lehdistön edustaja; Helsingin Ympäristölehti uutisoi 600-päisen juhlayleisön antaneen kiittäviä lausuntoja kauniista työntuloksesta.

Tikkurilan työkeskuksen rakennuttaminen on osa maassamme 1950- ja 1960-luvuilla vallinnutta tapaa rakentaa kirkkorakennuksen sijaan julkinen, monikäyttöinen tila. Tällä haluttiin painottaa kirkon sosiaalista vastuuta.Työkeskus tunnetaan nykyisin paremmin nimellä Tikkurilan kirkko. Keskus valmistui pariksi Asematien vastapäätä sijaitsevalle kaupungintalolle. Rakennusten myötä Tikkurilaan sijoittui silloisen Helsingin maalaiskunnan, nykyisen Vantaan, hengellinen ja maallinen keskus. Kunnan aiempi keskus Malmi oli jouduttu luovuttamaan Helsingille suuren alueluovutuksen yhteydessä 1946, ja tämä pakotti tekemään päätöksen uudesta kunnan keskuksesta. Rakennukset ovat 1950-luvulta ainoat tähän päivään saakka säilyneet julkiset rakennukset. Niillä on merkittävä kaupunkikuvallinen ja rakennustaiteellinen arvo.

Tikkurilan kirkko on harjakattoinen ja torniton. Muodoltaan se on suorakaide. Osa tiloista sijaitsee kellaritasossa. Kirkon pilari-palkkirunko on betonia ja sen julkisivut ovat puhtaaksimuurattua tiiltä. Kirkon sisätilat ovat matalia, eteisaulaa ja kirkkosalia lukuun ottamatta. Kirkon rakennusmateriaaleina on punatiilen lisäksi käytetty lasia ja puuta. Arkkitehdit ovat suosineet niitä, koska materiaalit ovat kestäviä ja arkisen kauniita. Julkisivusuunnittelun esikuvana ovat olleet vanhat punatiiliset kirkot. Kellotapuli kirkon yhteyteen valmistui 1969.

Rakennuksessa on tehty korjaus- ja muutostöitä vuosina 1974 - 1975. Perusteellisemmin se korjattiin vuosina 1979 - 1980 arkkitehti Pauli Halosen suunnitelmien pohjalta. Korjaustöiden jälkeen seurakuntasali vihittiin uudelleen kirkoksi 7.9.1980. Muutostöistä huolimatta rakennuksen 1950-luvun luonnetta on säilynyt, arkkitehtuuriltaan merkittävämpiä ovat sisääntulo/porrashuone, aula, kirkkosali ja pieni kappeli.

Vantaan seurakunnat ovat käynnistäneet 2000-luvun aikana kaksi purkamiseen tähtäävää hanketta. Ensimmäinen oli vuonna 2004, jolloin Vantaan kaupunginmuseo, Museovirasto, Uudenmaan ympäristökeskus ja kaupungin rakennusvalvonta suhtautuivat hankkeeseen kielteisesti. Toinen hanke käynnistyi joulukuun alussa 2012, jolloin Vantaan seurakuntien yhteinen kirkkoneuvosto päätti purkaa kirkon ja rakentaa tilalle uuden.

Ilmakuva 1960-luvulta.
Purkuhanke ei kuitenkaan etene näin suoraviivaisesti, sillä Tikkurilan kirkko on suojeltu 24.10.2011 hyväksytyssä asemakaavassa. Suojelu oli voimassa jo edellisessä, vuoden 1987 asemakaavassa. Suojelumääräyksen mukaan kirkkoa ei saa purkaa. Korjaus- muutos ja lisärakennustoimenpiteiden tulee olla sellaisia, että kirkkorakennuksen historiallinen ja kaupunkikuvan kannalta merkittävä luonne säilyy. Julkisivussa tulee vaalia alkuperäisiä rakennusosia ja julkisivukorjauksissa käyttää alkuperäisiä tai niitä vastaavia materiaaleja. Rakennuksen historiallisen arvon säilyttämiseksi tulee korjaustöissä vaalia alkuperäisen kirkkosalin ja pääsisäänkäynnin alkuperäistä tilarakennetta ja alkuperäisiä tai niitä vastaavia materiaaleja.

Purkaminen vaatisi kaupunginvaltuuston tekemän kaavamuutoksen. Vantaan kaupunginmuseon oikeus toimia kulttuuriympäristöviranomaisena Vantaalla perustuu yhteistyösopimukseen Museoviraston kanssa.


Jaana af Hällström





















.





Ei kommentteja: