maanantai 11. tammikuuta 2010

Kauneusnäyttely 12.1. - 7.3.2010


Meillä Vantaan kaupunginmuseossa avattiin tänään yhden vitriinin kokoinen mininäyttely, jossa on esillä kaunistautumiseen liittyviä esineitä: koruja, pitsiä, meikkejä sekä kuvan Créme Raphael Metamorphosa. Pisamat olivat vielä 1900-luvun alussa asia, josta haluttiin päästä eroon tällä muodonmuutoksiin uskovalla aineella. Tuottiko se tulosta, sitä emme tiedä.

Mistä asti sinä olet kaunistautunut? Milloin aloit käyttää ripsiväriä tai sait ensimmäiset korviksesi? Vai muistatko hetken, jolloin päätit, ettei huulipuna ole sinun juttusi?

Kerro kauniit muistosi meille ja muille. Voit esiintyä anonyymisti, mutta olisi mahtavaa, jos kertoisit syntymävuotesi ja/tai kotipaikkakuntasi. Blogin keskustelu tullaan dokumentoimaan, mutta ensisijainen tarkoituksemme ei ole kerätä tutkimustietoa. Meistä olisi vaan mukava muistella yhdessä.

9 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Elettiin 80-lukua kun minä aloin aktiivisesti ajatella kauneustuotteita. 7.luokkalaisena, parhaan tyttökaverin kanssa, mentiin koulun jälkeen kirkonkylän kemikaliokauppaan ja ostettiin samanalaiset todella kiiltävät huulikiillot. Huulien kiilto, suorastaan märkä-look, oli se juttu minkä luultiin silloin olevan tavoiteltavan arvoista. Muistaakseni mukana oli myös tuoksu-efekti..
-Tyttö vuosimallia 1972

Anonyymi kirjoitti...

Elin nuoruuttani 70-luvulla. Silloin parhaat meikkivihjeet saatiin kavereilta ja muilta mallia katsomalla. Eivät ne tulokset heti kovin kummoisia olleet, mutta pian opin niksit ja löysin sopivat vihreän sävyt, joita seurasivat vaaleanpunainen ja lila. Ehkä jälkimmäiset nuoressa naamassa näyttivät ihan kelvollisilta, samaa väriä parhaan kaverin kanssa kun ei voinut käyttää. Ensimmäiset korvakoruni sain muistaakseni 14-vuotiaana, mikä oli siihen aikaan hieman etuajassa, sillä monet saivat ensimmäiset korviksensa vasta rippikoulun jälkeen. -vinkit vuosilta 70-76

Anonyymi kirjoitti...

Olin 12-vuotias saadessani korvakorut.
Äitini oli alunperin kuitenkin sitä mieltä, että saan korvakorut vasta ripille päästyäni. Hän oli yleensäkin aika ankara ulkonäköön liittyvissä kysymyksissä. Mutta pitkän väsytystaktiikan tuloksena sain äidin suostumaan korviksien hankintaan. Äidillä oli kuitenkin ehto: Minun tuli itse soittaa tiettyyn kultasepänliikkeeseen ja varata aika operaatiota varten. Kai minun oli näin osoitettava kypsyyteni...
No, minä soitin ja varasin ja reiät oli korvissa viikon sisällä lupauksesta.

Meikkausta rupesin harjoittelemaan varmaan joskus 14-vuotiaana. Silloin suuri hitti oli sähkönsininen ripsiväri ja kajalkynä, jota vedettiinkin sitten oikein reilusti. Huulipuna oli vaaleaa, hopeaan vivahtavaa, tietysti merkkiä Anytime.

Vm. -74, Jyväskylän maalaiskunta

terpp kirjoitti...

Suloisella 70-luvulla, kun meikausta aloittelin, oli ehdoton ripsivärisuosikki Ricilssin kakkumascara. Harjaan sykäistiin enemmän tai vähemmän sirosti, ja sitten kikkaretta hangattiin. Ripset painovat kuin synti, mutta sen nätimpiä oltiin, mitä enemmän väriä sai ripsissä pysymään. Ja väri oli tietty sininen.

Kulmakynäkin oli ja sain sellaisen likkakaverilta käytettynä (tietysti Anytime :-). Kynä on edelleen käytössäni, vaikka sen pituus on noin 2 senttiä, eli riittoisaa on tavara ollut.

Anonyymi kirjoitti...

Sain ensimmäiset korvakoruni vauvana, niinkuin tyttärenikin, esikoinen 7 kk ikäisenä, keskimmäinen 2 kk ikäisenä, kuopus 3 kk ikäisenä. Kultaiset vauvakorvakorut, tietysti, jotka ovat vielä tallella, mutta teini-iästä lähtien käytän itse erilaisia muita. Esikoisen ja kuopuksen toiset jo hävinneet, esikoisella nyt vähän isommat korvikset (7v) ja kuopuksella toisessa korvassa oma toinen alkuperäinen, toisessa esikoisen säilynyt toinen.
Unkarilainen tapa. Neuvolatäti laittaa.
Nyt vantaalaiset vm 1970, 2003, 2005, 2007

finevanbrooklyn kirjoitti...

Kivaa, että löysin tälle blogille, hauska idea! Ja ei voi olla totta, minulla on tuo tismalleen sama rasia, ostettu second hand-liikkeestä Kruununhaasta :). Tässä kuva rasiasta blogiltani: http://finevanbrooklyn.wordpress.com/2007/02/01/leda/

Olen syntynyt vuonna -74 ja taisin olla 11 tai 12-vuotias, kun sain korvikset ja isosiskoni opetti minulle kevyen silmämeikin tekoa. Sain häneltä lahjaksi kakkumaskaran :). Kouluun sain alkaa meikkaamaan kuitenkin vasta vähän myöhemmin, ja silloinkin kyse oli lähinnä jostain makeasta huulikiillosta. Viimeistään lukiosta eteenpäin olen kyllä meikannut ihan säännöllisesti, mielestäni siisti meikki on osa huoliteltua ulkonäköä. Huulipunan pidin parikymppisenä monta vuotta ihan melkein olemattomissa, mutta kolmikymppisenä olen todella löytänyt huulipunat. Maku muuttuu, ja sitä on mielenkiintoista seurata!

Anonyymi kirjoitti...

Olen syntynyt vuonna 1980. Meikit eivät minua kiinnostaneet tippaakaan ennen yläastetta. Kasiluokalla taisin ruveta käyttämään kajalia alaluomella samalla kun rupesin käyttämään silmälaseja. Yläripsissä käytin siskon vanhaa ripsiväriä. Lukiossa aloin meikata enemmän: kuvioon astuivat puuteri, nestemäinen eyeliner ja ripsiväri. Väritön huulikiilto oli myös must. Luomiväreihin, poskipunaan ja huulipunaan tutustuin lukioiässä teatteriharrastuksen myötä. Luomiväri tuli arkikäyttöönkin. Opiskeluaikana aloin käyttää meikkivoidetta. Olen meikkaajana aika tylsä: olen käyttänyt samaan luomivärityyliä 10 vuotta. Nyt kolmikymppisenä (ja vakityöllisenä) olen alkanut panostaa enemmän meikkaamiseenkin, tosin lähinnä vain juhlissa. Arkimeikkini on hyvin pelkistetty, värillisellä päivävoiteella, puuterisipaisulla ja kosmetologilla värjätyillä ja muotoilluilla kulmille & ripsillä pärjään pitkälle.

Anonyymi kirjoitti...

Vaikka kauneudenhoito tuli oikeasti ajankohtaiseksi vasta teini-iässä sinisen hiusmascaran myötä, olin kiinnostunut asiasta jo pienenä. Siskon kanssa leikittiin aina mummolassa "hienoja neitejä", pukeuduttiin kauniisiin leninkeihin ja kannettiin mummon vanhoissa käsilaukuissa tyhjiä kosmetiikkapurkkeja, koruja ja hiuspapiljotteja ympäriinsä. Välillä oli pysähdyttävä peilin eteen suihkauttamaan hajuvettä ja kohentamaan kampausta. Vielä nykyäänkin mummon vanha käsilaukku kädessä tuntee olonsa ylen hienoksi neidiksi.

Vm -83

Anonyymi kirjoitti...

anonyymi...
Olen syntynyt -42 ja 50-luvulla aloitin kauneudenhoidon "siviilissä". Sen aikaisessa koulussa ei saanut olla kynsilakkaa, ei huulipunaa, ei ripsiväriä. Voimistelunopettaja kehoitti ostamaan gold creameä ihon iltapuhdistukseen, toinen kehoitti juomaan vettä, ettei iho kuivu.
Mascara oli mustaa kakkua, johon piti sylkäistä,jotta väri irtoaa harjattavaksi ripsiin. Sotkuista. Huulipuna oli Pondsia ja punaista. Hiuksiakin voi värjätä paperipussissa ostettavalla hennalla. Jos onnistui, jälki oli kiiltävä ja kaunis.
Muguet -hajuvesi, -saippua ja UUTUUS deodoranttistick!
Luomiväri tuli kuvioihin 60-luvulla. A la Kleopatra tai shaahitar. Myös rajauskynä oli tarpeellinen tavara. Päivämeikkikin oli kuin komein iltavarustus!!